Palsternakalla on esihistorialliselta ajalta periytyvä mahtava menneisyys, joka sittemmin hiipui. Nykytiede on löytänyt palsternakasta monia terveyttä edistäviä aineita, vahvoja aromiaineita ja arvokkaita ravintoaineita, joten mahdollisuudet sen uudelleen tulemiseen ovat lupaavat. Olisi vain löydettävä muutamia osaavia tuottajia, jatkojalostajia ja markkinoijia, jotka voisivat muodostaa vahvan ketjun tuotannosta kuluttajalle. Kotimainen tutkimuskin voisi tuoda soppaan omat mausteensa.

Tuottoisat paikat vähissäPalsternakka hyötyy suuresti kasvukauden pituudesta ja viljelypaikan lämpösummasta, mikä rajaa sen tukkukauppaan viljelyn Etelä-Suomeen ja sielläkin parhaille viljelypaikoille. Muuallakin palsternakan saa kasvamaan, mutta sen kulutuksen huomioon ottaen lähimarkkinamahdollisuudet rajaavat viljelmien alan mieluummin aareiksi kuin hehtaareiksi. Normaalissa tuotannossa rannikon läheisyys on etu, koska silloin voi hyödyntää palsternakan pakkasen kestävyyttä ja siirtää korjuu myöhäiseen syksyyn. Pieni markkinarako löytynee sisämaasta hyvin lämpöisiltä pienilmastoaloilta, joilla voi tuottaa varhaissatoa lähinnä kotisäilöjien tarpeisiin.

Palsternakka kasvaa parhaiten syvämultaisissa ja kuohkeissa maissa. Jäykät savet eivät sovellu monestakaan syystä juurikasveille, jo konekorjuu asettaa sille rajoituksensa. Sadon laatu ja määräkin kärsii siitä, että juuren pitää raivata kovaan maahan elintilaa. Myös toinen äärilaita eli karkeat kivennäismaat eivät ole parhaita palsternakalle. Niistä vain hikevät hiedat voivat tulla kysymykseen. Humusköyhän maan parantaminen esimerkiksi runsaalla turvelisäyksellä on taloudellisesti mielekästä vain erikoistapauksissa kuten varhaisviljelyssä.

Turvemaat ovat rakenteellisesti erittäin hyviä palsternakalle, mutta niistä suurin osa sijaitsee melko kylmillä paikoilla, joissa sadon kehittyminen voi jäädä vajaaksi. Joka tapauksessa turvemaistakin lämpimimmät ovat varteen otettavia paikkoja palsternakalle.

Palsternakka ei viihdy happamilla mailla ja koska meillä suurin osa pelloista on luontaisesti hapahkoja, on tulevat palsternakkapellot kunnostettava kalkitsemalla. Jos kyseessä on huomattava pH-tason nosto, on yleensä paras vaihtoehto magnesiumpitoinen kalkkikivijauhe. Ylläpitokalkitukseen dolomiittikalkki lienee sopivin, mutta tarkempi ohje haetaan maa-analyysin kalsium:magnesium –suhteen kautta. Sopiva pH-taso savipitoisilla mailla on lähellä 7:ää, muilla n. 6,5.

Lajikkeiden ja siementen valinnassa uusia vaihtoehtoja

Palsternakka oli pitkään vähän jalostettu kasvis, koska sen viljely oli aikojen saatossa supistunut eikä siten houkutellut kasvinjalostajia. Englantilaiset, jotka sitkeästi ovat vaalineet kelttiajoilta perimäänsä palsternakan viljelyä, ovat nyt ryhtyneet tositoimiin ja tuottaneet hybridisiementä. Meilläkin niitä on muutama vuosi viljelty, mutta silti yksittäinen viljelijä joutuu vielä kokeilemaan, mitkä vaihtoehdoista sopivat meille parhaiten.

Vanhoista lajikkeista meillä on valikoitunut viljelyyn ’White Gem’. Ilmeisesti se on niistä sileäkuorisin ja vähiten haarova ja kasvuajaltaan ja juuren kooltaan kohtuullinen. Sitä voi siis käyttää mittarilajikkeena kokeiltaessa uutuuksia. Jos haluaa jättää osan sadosta talven yli maahan hyvä vertailukohde lienee ’Student’ (Ylioppilas). Laatunsa vuoksi vanhat lajikkeet ovat vain oletuslajikkeita lopullisen päämäärän eli parhaiden lajikkeiden etsimisessä.

Monipuolisin lajikevalikoima Suomessa löytyy S. G. Niemiseltä, jolla on luettelossaan neljä hybridilajiketta. Näistä ’Archer F1’ ja ’Gladiator F1’ muistuttavat White Gemiä eli ovat keskiaikaisia ja muodoltaan keilamaisia. ’Javelin F1’ on lähempänä Studentia eli on myöhäinen ja muodoltaan pitkäomainen, joka on viljeltävä edellisiä vähän tiheämmässä. Javelinin mallon kovuus ja hyvä varastokestävyys viittaavat myös hyviin talvetusmahdollisuuksiin. Uusimpana lajikkeena S. G. Niemisellä on ’Countess F1’, joka on osoittautunut Englannissa satoisimmaksi.

Muilla siementoimittajilla on vanhojen lajikkeiden ohella listoillaan joku edellä mainituista hybrideistä. Helle Oy kauppaa lajiketta ’Panache F1’, jonka etuna mainitaan pitkään syksyyn hyvänä säilyvä naatti, joka vihjaa sen soveltuvan hyvin konekorjuuseen.

Siemenen laadulla on myös suuri merkitys palsternakan viljelyssä. Tarkkuuskylvö vaatii vähintään kokolajitellun siemenen. Pilleröinti lisää siemenkustannusta, mutta mahdollistaa tarkkuuskylvön halvemmilla koneilla. Normaalisiementä käytettäessä palsternakan taimettumisaika on vähintään kolme viikkoa, jota on mahdollisuus lyhentää huomattavasti esi-idätyksellä, jolloin rikkakasveja vastaan taistelu helpottuu ja tehollinen kasvukausi pitenee. Ammattilaiset voivat nykyään ostaa valmiiksi esi-idätettyjä siemeniä.

Palsternakan siemenen itämistarmo laskee nopeasti, joten siemenen on oltava ammattiviljelyssä edellisvuoden satoa. Jos on vähintäkään syytä epäillä, esim. huonojen varastointiolojen johdosta, siementen taimettumista, on syytä tehdä hyvissä ajoin kylvökoe.

Ravinteiden tarvetta syksylläkin

Kun palsternakan kasvu on alkukesästä hidasta ja kiihtyy loppua kohden, on se huomioitava myös lannoituksessa. Karjanlanta on tässä suhteessa ihanteellinen, koska sen ravinteet mineralisoituvat lähes koko kasvukauden ajan eikä sen orgaaniseen ainekseen sitoutuneet ravinteet huuhtoudu herkästi. Toinen etu karjanlannalla on sen maata parantavassa vaikutuksessa eli maa kuohkeutuu ja sen ravinteiden ja veden pidätyskyky paranevat.

Useimmilla viljelmillä kuitenkin käytetään mineraalilannoitteita, koska orgaanisten saanti ei läheskään aina ole mahdollista eikä sitä varten ole kalustoakaan. Ravinteiden tarve on verrattavissa ainakin hyviä satoja eli yli 50 tn/ha antavien peltojen osalta porkkanaan, mutta lannoitus on jaettava eri tavalla. Keväällä lannoitteita annetaan vähemmän ja lisälannoitusta kesällä enemmän. Keväällä sijoituslannoitus 7-8 cm syvyyteen on eduksi. Heinäkuulla voi antaa pienen typpilisän ja elokuun alussa NK-lannos on useimmiten paras, koska nimenomaan kalia tarvitaan lopussa juuren kasvun aikana.

Aikainen kylvö

Koska palsternakka hyötyy pitkästä kasvukaudesta ja kestää pieniä pakkasia, on sen kylvö tehtävä niin varhain kuin mahdollista. Palsternakan voi kylvää myös syksyllä, mutta ammattiviljelyssä se lienee ainakin Etelä-Suomessa liian riskialtista. Normaali kylvöaika palsternakalla on siis toukokuun alkupuoli tai suotuisissa oloissa jo huhtikuun puolella.

Sopivin riviväli on n. 50 cm, mitä voi sovitella traktorin ja hoitokoneiden mukaan. Siementen kylvöetäisyyteen vaikuttavat useat tekijät kuten juuren muoto ja odotettavissa oleva juuren koko. Yleisimmin sopiva kasvutiheys on 10-15 cm. Sen lisäksi on arvioitava siemenen taimettuminen, johon vaikuttavat siemenen laatu ja taimettumisolosuhteet. Siemenmenekistä on varminta neuvotella siemenen myyjän kanssa, joka tietää tuotteensa ominaisuudet.

Palsternakka kylvetään melko matalaan eli 1-3 cm syvyyteen riippuen jonkin verran maan laadusta ja kosteudesta sekä kylvöajasta. Kun palsternakalla on pitkä itämisaika, on normaalisiementä käytettäessä aina vaarana itämiskerroksen liiallinen kuivuminen ja siten heikko taimettuminen. Esi-idätys vähentää tätä riskiä oleellisesti. Joka tapauksessa kylvörivit on syytä huolellisesti tiivistää, että pohjakosteus nousee lähelle pintaa. Kevätahavien kuivattaessa maan pinnan ennen orastumista voi tulla tarvetta kevyellä sadetuksella kostuttaa pintamaata.

Viljelyn varhaistus

Palsternakan alkukehitys on aina hidasta, joten erilaisilla varhaistustoimilla on suuri merkitys sadon varhaisuudelle ja syksysadon määrälle. Yleisin varhaistuskeino lienee esi-idätys, joka ammattiviljelyssä tehdään jo siemenen tuottajan toimesta. Viljelijä voi itsekin esi-idättää liottamalla siemeniä laakeassa astiassa 1-2 vrk, mikä ehkä pienessä tuotannossa onkin suositeltavaa.

Katteiden käyttö on myös eräs aikaistusmahdollisuus, mutta kustannussyistä se rajautuu varhais- ja lähimarkkinointiin. Muovikalvo kylvöksen päällä nopeuttaa itämistä ja vähentää kuivumisen riskejä, mutta kalvo on muistettava poistaa heti tainten tullessa pinnalle. Sen jälkeen voi päällä pitää harsoa, mutta sen kalleuden johdosta harson tulisi olla joko jo aiemmin hyödynnetty tai sille on löydyttävä jatkokäyttöä esimerkiksi avomaankurkun päällä.

Palsternakalla voi käyttää myös taimikasvatusta, kunhan huomioi muutamia biologisia seikkoja. Juurikasveilla taimikasvatuksen riskinä on yleensäkin pääjuuren katkeaminen, juurten kiertyminen ruukussa tai potissa ja juurten haarominen ja epämuotoisuus. Jos haluaa kunnon satoa, niin palsternakat tulisi kasvattaa kapeissa ja korkeissa astioissa ja täsmätä taimikasvatus niin, ettei juuren kärki tule ulos pohjasta ennen istutusta. Ennen istutusta taimet on syytä siirtää pariksi päiväksi ulkoilmaan ja peittää istutuksen jälkeen maa harsolla. Jos istutuksen jälkeen tulee pitkä kylmä sääjakso, vaarana voi olla palsternakan kukinta.

Rikkakasvit ja kuivuus työllistävät kesällä

Kylvön jälkeen tärkein asia on taimettumisen ohella rikkakasvien torjunta. Palsternakalla käy useimmat porkkanalle soveltuvat aineet, mutta niillä kaikilla ei ole käyttölupaa palsternakalle. Yleisin käytetty rikkojen torjunta-aine on linuroni, joka kannattaa antaa jaettuna. Pitkän taimettumisen aikana nopeimmat rikkakasvit ehtivät tulla pintaan ennen palsternakkaa, jolloin ne on helppo tuhota. Myöhemmin itäviä varten tehdään toinen käsittely kun palsternakassa on 2-3 kasvulehteä. Linuronin käyttömäärä riippuu paljon maalajista, joten annostus palsternakalle on keskimäärin vähän enemmän kuin keveämmillä mailla viljeltävälle porkkanalle. Aineen käytöstä annettuja enimmäismääriä ei kuitenkaan saa mennä ylittämään. Linuronia ei saa käyttää samalla lohkolla kahtena vuotena peräkkäin, koska silloin kasvaa vaara liian korkeista jäämistä.

Pitkä itämisaika mahdollistaa palsternakalla myös kaiken vihreän tappavien aineiden eli Reglonen ja Bastan käytön. Jos rikkakasveja on taimettunut runsaasti ennen kuin palsternakka tulee pintaan, mikä tietenkin varmistetaan muovin kappaleen tai lasilevyn avulla, voidaan näin säästää ensimmäisessä ruiskutuksessa linuronia, jolloin sitä voi antaa myöhemmin vähän enemmän.

Juolavehnä ja hukkakaura olisi hyvä torjua jo esikasvien aikana, mutta tarvittaessa niitä vastaan voi ruiskuttaa kasvukaudella Agilia.

Palsternakalla esiintyy periaatteessa samat taudit ja tuholaiset kuin porkkanalla, mutta niiden esiintymisistä on hyvin vähän tietoa. Jos lähellä ei viljellä muita sarjakukkaisia, niin tauti- ja tuholaisvaarat ovatkin pienet. Pahimmat tautiriskit hoidetaan hyvällä viljelykierrolla, mikä on suhteellisen helppoa, jos palsternakka-ala on pieni suhteessa tilan pinta-alaan. Palsternakan kimppuun voi iskeä sekä porkkanakemppi että –kärpäsen, mutta tuhot jäävät yleensä vähäisiksi. Jos torjuntatarvetta ilmenee, niin ajankohdan voi tarkentaa kelta-ansojen avulla.

Rikkakasvien torjunnan ohella toinen tärkeä kesätyö on maan kosteuden tasaisena pitäminen. Hyvin harvalla on niin hikeviä maita, että viljelyn voi jättää luonnon sateiden varaan. Kevätkosteuden mentyä ja juurten saavutettua muokkauskerroksen alaosat on aika tarkkailla maan kosteustilannetta ja kastella ennen, kuin kuivuus pysäyttää kasvun ja vie osan sadosta. Kertasadetus riippuu paljon maan laadusta. Jos maa on runsasmultainen, niin 30 mm kerrallaan on hyvä määrä, karkeilla kivennäismailla voi 20 mm:n ylitys jo huuhtoutua.

Sadonkorjuu ja säilytys

Palsternakan koko kasvaa vielä myöhään syksyllä eikä se kärsi sanottavasti pakkasista. Maku vain muuttuu entistä makeammaksi, kun pakkasen vaikutuksesta osa tärkkelyksestä muuntuu sokeriksi. Kylmästä ilmasta on konenostossa jonkin verran haittaa, koska kylmät juurekset kärsivät normaalia enemmän kolhuista. Viimeistään sadonkorjuun aikaan huomaa, ettei palsternakkaa kannata viljellä kovin vahvassa savimaassa. Ottipa juuren ylös koneella tai käsin, niin tiukasta maasta irrotus on työn takana.

Palsternakan voi nostaa koneella teollisuuteen tai lyhytaikaisesti varastoitavaksi tuorekauppaan. Kokemus on osoittanut, että parhaillakin naatista nostavilla koneilla palsternakka kolhiutuu sen verran, että varastotappiot alkavat kasvaa huomattavasti vuoden vaihteen jälkeen. Luultavasti kaikkia mahdollisia nostokoneita ei ole kokeiltu palsternakalla, mutta joka tapauksessa palsternakan tuottaja joutuu aina harkitsemaan, missä määrin kannattaa käyttää konenostoa.

Useamman kuukauden säilytys onnistuu näillä näkymillä vain käsin nostolla, mikä luonnollisesti nostaa kustannuksia. Isona ja tiukasti maassa istuvana juureksena käsin noston apuna kannattaa käyttää istutusrautaa, joka vedetään traktorilla palsternakkarivien alta. Käsin listinnässä on oltava sikäli tarkkana, että vaikka naatti poistetaan mahdollisimman tarkkaan, niin itse juuren pintaan ei tule haavaa. Nostotyötä voi ehkä rationalisoida niin, että korjuulaatikon yläreunaan kiinnittää veitsen terä ylöspäin. Näin palsternakat voi painaa juuren ja naatin liitoskohdasta terää vasten ja naatti putoaa maahan ja palsternakka asetetaan varovasti laatikkoon.

Palsternakka varastoidaan samalla tavalla kuin porkkana. Sukulaisensa tavoin palsternakka on arka nuutumaan, joten varaston jäähdytys ja kostutus on hoidettava sopivilla koneilla, ellei varasto ole osittain upotettu esimerkiksi rinnemaahan.

Palsternakan voi sopivissa olosuhteissa jättää maahan talveksi, mutta silloin sen myyntiaika jää keväällä varsin lyhyeksi. Talvetettu juures on nostettava melko pian roudan sulettua, sillä maassa säilynyt juuri alkaa nopeasti kasvattaa kukkavartta heikentäen siten oleellisesti juuren laatua. Palsternakan siemensadolla ei toistaiseksi ole kaupallista arvoa, vaikka siemenissä on monia terveellisiä aineita ja nekin sopivat maustamaan mm. leivontatuotteita. Ehkä tutkimus ja tuotekehittely muuttaa tilannetta joskus tulevaisuudessa.

Jaa artikkeli