Vähän, tai paljonkin, mietityttää, kuinka kaikki puutarhan kasvit pärjäävät, kun tuli tällainen ikijäätalvi. Sen aika näyttää, mutta sisällä on onneksi ihan mukavat oltavat. Ruostekukka kukki kauniisti marraskuussa, kun kannoin sen sisään lähestyvän talven alta. Se kukki vielä joulunakin. Vasta viime viikolla leikkasin sen kuivat kukkavarret ja lehdet pois, vaikka kukat olivat vielä kuivuneinakin ihanan oranssinkeltaisia.
Olin jonkin aikaa poissa kotoa, kun paukkupakkasjakso alkoi, ja olohuoneeni lämpötila laski nollaan. Onneksi pelargonit eivät siitä hätkähtäneet. Pelargonium sidoides ja muutama muu kukkii jatkuvasti. Ne asustavat olohuoneen etelänpuolen kulmaikkunalla, jossa on runsaasti valoa. Sen myötä niitä pitää muistaa myös kastella, paitsi jos huonelämpö on hyvin viileä. Mitä viileämpää ja vähemmän valoa, sitä vähemmän kastelua pelargonit sietävät.
Sietää on tosiaan oikea termi, sillä ne viihtyvät talvikaudet parhaiten lähes rutikuivassa mullassa. Eri pelargoneilla on toisaalta erilaisia mieltymyksiä, tämä ei päde ihan kaikkiin.
Makuuhuoneen ikkuna antaa länteen ja näin talvella aurinko laskee jo lounaassa, joten se ei paljonkaan pääse porottamaan näille kasveille. Täällä on muutama pelargoni ja sitten sellaisia kasveja, jotka eivät siedä kuivumista: riippaorvokki ja verenpisaroita (eivät näy kuvassa). Kultaimarre on tuo saniainen vasemmalla, se on kasvanut todella suureksi, kun ottaa huomioon, että ostin sen ihan pikkuisena minikasvina monta vuotta sitten.
Ruukkukasveja on lisäksi lattioilla pitkin viileitä nurkkia: sinisarja, rosmariini, kellohyasintti, iirikki, syklaami, neidikki… on hieman ahdasta, mutta kasvit ovat silti kämppäkavereista mukavimmasta ja hiljaisimmasta päästä.
Joka päivä aurinko on vähän edellistä korkeammalla ja pimeä tulee vähän myöhemmin – kohta täytyy alkaa miettiä paahdetta ja kasvien kuivumista, mikä ihmeellinen ajatus. Kyllä tämä tästä vielä kevääksi muuttuu. Tsemppiä loputtoman talven kanssa!