Tarvitsin kesäkuun alussa pari kuvaa ruusun pistokaslisäyksestä. Piti näin ollen ottaa ruususta pistokas.
Päädyin ihanaan kirjavakukkaiseen bourbonruusuun ’Variegata di Bologna’, jonka olin istuttanut edelliskesänä. Se ei ole vielä kukkinut ruusutarhassani, mutta on toivottavasti keskittynyt juurtumiseen. Ainakin se näyttää voivan varsin hyvin. Mutta koska se on harvinainen herkku, jota jouduin vähän etsimään ja onnenkantamoisella löysin, ajattelin, ettei varakappale olisi pahitteeksi – mikäli pistokaslisäys onnistuu.
Tässä teksti, jonka kirjoitin Pihaelämää-palstalleni Oma PIHA -lehden numeroon 4/2024:
”Varaa ilmavaa, puhdasta multaa: hiekan ja kasvuturpeen seos on hyvä. Leikkaa melko ohut yläosan verso poikki terävällä veitsellä niin, että siihen jää pari lehtihankaa. Poista alemmat lehdet kokonaan, ylemmistäkin voi saksia puolet pois, jotta pistokas haihduttaa vähemmän. Jos löytyy juurrutusainetta, pyöräytä tyvi siinä. Pistä pistokas kostutettuun multaan niin, että vain ylin lehtihanka jää pinnalle. Sumuta pistokasruukku kosteaksi ja peitä muovipussilla, jonka yläkulmaan leikkaat pienen tuuletusreiän. Laita ruukku valoisaan paikkaan, johon ei paista aurinko suoraan. Multaa ei saa pitää litimärkänä, mutta säännöllinen sumutus tekee hyvää.
Juurtumiseen kuluu vähintään kuukausi. Onnistumisen huomaa siitä, että pistokas alkaa kasvattaa uutta versoa pinnalle jääneestä silmusta. Taimi on hyvä pitää ruukussaan syksyyn asti, jotta juuristo saa kasvaa rauhassa. Ulos istuttaminen on viisainta tehdä vasta seuraavana vuonna, mikäli pistokasruukuille löytyy hyvä talvetuspaikka, joka ei juurikaan mene pakkaselle.
Pistokaslisäystä kannattaa kokeilla monille eri ruusuille. Helposti juurtuvia lajeja ovat ranskanruusut, vaikeimpia tarhapimpinellaruusut kuten juhannusruusu. Sitä lisätään juurivesoista, joita se tekee runsaasti.”
Oikeasti laitoin ruukun pienessä astiassa rappusille talon pohjoispuolelle ja tarkkailin sitä koko kesän, ettei se päässyt kuivumaan.
Elokuussa mullasta nousi uusi verso. Tältä se näyttää nyt. Pistokas onnistui!
Paras aika ruusun pistokkaiden ottamiseen on alkukesä. Homma ei ole ollenkaan vaikeaa tai aikaavievää, ja palkintona saa omajuurisia ruusuja vaikkapa sellaisista lajikkeista, joita ei puutarhamyymälöistä löydy kuin vartettuina. Omajuurisista ruusuista ei nouse villiversoja juuristosta eikä myöskään käy niin, että jos ruusu paleltuu jalontamiskohtaan asti, se on menetetty.
Seuraavaksi ruukutan pikku taimen vähän isompaan purkkiin varoen rikkomasta nuoria juuria. Sijoitan sen myös valoon vahvistumaan. Täytyy alkaa miettiä talvettamispaikkaa!
