Suomalaisessa kristillisessä perinteessä pajunkissat liitetään pääsiäisen palmusunnuntaihin. Kun pääsiäinen on tänä vuonna vasta huhtikuun puolivälissä, emme malttaneet jäädä odottelemaan sen saapumista löytäessämme sattumalta oikein ”herkullisen” pulleita kissoja tulvivan ojan varrelta. Oksien pienimuotoisella keräämisellä koristeeksi maljakkoihin tai kukkalaatikkoihin ei ole merkitysta pajujen menestymisen kannalta. Siispä hyvällä omallatunnolla pajunoksia noutamaan!
Vaikka pajut kukkivat eteläisimmässä Suomessa yleensä jo maaliskuussa, Lapin perukoilla ne saattavat kukkia vasta kesäkuussa. Kevään ensimmäisinä kukkijoina pajut ovat elintärkeitä mesilähteitä aikaisin lentäville hyönteisille.
Kuvat pajunkissoista ja tetenarsisseista on otettu 17.3. iltapäivällä, neljästä metsäkauriista pari tuntia myöhemmin.
Hei vaan! On taas se ihana aika vuodesta, kun Pihakalenteri on tehty ja se lähtee painosta tilaajille kuun vaihteessa. Tätä on kuukausia suunniteltu, kirjoitettu ja kuvattu. Ja nyt se on […]
Lehtikuuset (Larix) ansaitsevat tähän aikaan vuodesta erityishuomiota, sillä ne kuuluvat maiseman myöhäisimpiin värittäjiin. Kausivihantien lehtikuusten neulaset kellastuvat ennen putoamistaan perin kauniisti! Näyttää siltä kuin alkutalven aurinko säteilisi hetkisen juuri
Ihastuttava katsura (Cercidiphyllum japonicum) tuo pirteän tuoksun ulottuvuuden syyspuutarhaan, vaikka se yleensä liitetään kasvukauden aiempiin vaiheisiin. Kuultaviin keltaisen ja punaisen sävyihin syttyvien ruskaisten katsuranlehtien aromi on ihmeellisen imelä. Tuoksun voi [&h
Syksy on erilaisten kurpitsojen aikaa. Mikäpä olisi ihanampaa kuin lämmittävä, samettinen kurpitsakeitto tai uunissa paahdetut kurpitsaviipaleet pääruoan lisukkeena? Lajikkeissakin riittää kokeilemista: on spagettikurpitsaa, myskikurpitsaa, hokkaidonkurpitsaa ja vaikka mitä.
Puutarhan talvilevon aikana viherpeukalot voivat katsahtaa, millaisia kasviaiheita näyttelytiloista löytyykään. Tämänkertaisessa näyttelyvinkissä kasvit kukoistavat kirkkotekstiileissä, joita käsityömestari Helena Vaari on kirjonut 1980-luvulta lähtien maamme luterilaisiss