Tämän viikon keskiviikkona (31.8.) oli hieno ulkoilusää: aurinko paistoi, lämmintä yli 20 astetta, eikä tuulta juuri nimeksikään. Tein tuolloin melko pitkän luontolenkin katsoakseni, vieläkö löytyy metsämaastosta kasveja, joiden kukista perhoset, kimalaiset ja muut ötökät saisivat noukittua ravintoa. Heinittyneellä hakkuuaukealla, missä kuukausi sitten pelto-ohdakkeen lilanvärisissä kukkatupsuissa lennähteli perhosia ”pilvin pimein”, oli nyt vuorostaan piikkiohdakkeen kukkamaiset mykeröt amiraalien sekä nokkos- ja sitruunaperhosten suosiossa. Perhosten määrä oli kuitenkin jo paljon vähäisempi kuin edellisellä käynnilläni. Neitoperhosia havaitsin vain yhden, jonka siivet olivat surkean repaleiset, mutta kyllä se edelleen kykeni lentämään. Vaikka piikkiohdakkeet sojottivat vielä komeina kohti taivasta, osa sen kukkamykeröistä oli jo päästämässä sulkahaivenilliset pähkylänsä tuulten kuljetettavaksi.
Hirvieläinten ruokintapaikalle vievällä nurmettuneella kärrytiellä ohdakeperhonen imi mettä puna-apilan kukista. Ruokintapaikalle oli metsästäjien toimesta tuotu runsaasti vihanneksia, juureksia ja hedelmiä. Tusinan verran amiraaleja ja suruvaippoja hääri antimien äärellä. Yllättäen havaitsin myös herukkaperhosen, jolle herkkua näytti olevan banaani. Muistaakseni näin herukkaperhosen keväällä, mutta tämä oli vasta toinen havaintoni lajista tänä kesänä. Toivottavasti lämpimät ilmat jatkuvat syyskuussakin, jotteivat perhoset katoaisi vielä tyystin.
