Vaikka edellisen postaukseni otsikossakin mainitaan rentukka, en malttanut olla laittamatta rentukkakuvaa tähänkin ensimmäiseksi, kun ne olivat kaartuneet niin nätisti lammenpintaan kuin vartavasten kuvattavaksi.
Kiersin eilen (11.5.) työpäivän pituisen luontolenkin Hankoniemen ”erämaassa”. Aamukahdeksan aikoihin istahdin kannolle eläinten ruokintapaikalla ja odotin, josko keltasirkut uskaltautuisivat laskeutumaan puista jyväaterialle. Eivät ne tulleet, mutta metsäjänis loikki rauhallisesti polkua pitkin aivan lähelleni. Sillä oli vielä talviturkkia korvissa ja käpälissä.
Hakkuuaukealla nuoressa tuomessa oli jo pulleat kukkanuput. Hiekkatien vierellä oli siellä täällä aho-orvokin vaaleansinisiä kukkia. Yllätyksekseni huomasin myös yhden avautuneen puna-ailakin kukan.
Skogbyn ruukkialueella ei näkynyt ”ristinsielua”. Kesäkäytössä olevan vanhan rakennuksen seinustalle oli kuitenkin jo nostettu kaksi rottinkituolia, joten paikalla oli oltu. Pihassa kukki komeasti puistolemmikit, ja jäkälöityneen aidan vierellä mustaherukka.
Lammen rannalla rentukat kukkivat aivan valloittavan komeasti, osa niistä oli taipunut vedenpintaan. Lanttuperhonen imi mettä voikukasta ja auroraperhonen käenkaalin (ketunleipä) kukasta. Leskenlehden lakastuneesta kukasta perhosille ei enää ollut hyötyä, mutta kyllä se oli vieläkin kuvaamisen arvoinen.
