Maanantaiaamuna (5.10.) kolme metsäkaurista käveli rauhallisesti rivitalomme edessä olevaa, kohtalaisen vilkkaasti liikennöityä Tennbergintietä. Talomme kohdalle saavuttuaan ne päättivät tulla tarkistamaan, mitä niiltä on pihaltamme vielä syömättä.
Lappohjan kylän pihoilla riesana ovat olleet lähinnä metsäkauriit, joita muutamia vuosia sitten kylän keskustassa syötettiinkin! Sen sijaan ”valkohäntiä” ei ole kovin usein näkynyt kylällä, mutta lähimetsissä kylläkin.
Vuonna 1934 USA:ssa laivaan lastattiin kahdeksan vasaa Suomeen vietäväksi. Helsingin satamaan saavuttaessa vasoista oli hengissä yksi uros ja neljä naarasta, jotka toimitettiin Laukon kartanon maille Vesilahdelle. Toimituspaikan mukaan vasat nimettiin Laukon peuroiksi. Myöhemmin nimi muutettiin valkohäntäpeuraksi. Valkohäntä onkin osuva, koska mm. paetessaan eläin nostaa pystyyn häntänsä, mikä loistaa tunnusomaisen valkoisena ”peräpeilinä”.
Vuonna 2008 nisäkästoimikunta ehdotti, että nimeksi vaihdettaisiin valkohäntäkauris, ja peura-nimen käyttö rajoitettaisiin peuran suvun (Rangiter) jäseniin. Suomessahan on lähinnä Kainuun suunnalla elävä metsäpeura, joka muistuttaa ulkonäöltään muita peuran alalajeja, kuten tunturipeuraa ja sen kesyä muotoa eli poroa.
Nimenmuutosehdotus ei ole saavuttanut suurta kannatusta, koska valkohäntäpeura on nimenä vakiintunut, ja sitä käytetään myös lainsäädännössä. Myös Suomen Metsästäjäliitto on suositellut, että lajista käytettäisiin edelleen metsästyslain mukaista peura-nimeä. Sen sijaan Pirkanmaan liiton maakuntahallitus muutti vuonna 2010 maakuntaeläimensä nimen teksteissä valkohäntäpeurasta valkohäntäkauriiksi nimistötoimikunnan ehdotuksen mukaisesti. Ja jos oman mielipiteeni sanon, niin peura on peura (kuten Kainuussa), mutta Hankoniemen luonnossa ja joskus pihoillakin käyskentelevät metsä- ja valkohäntäkauriit.
