Hyvillä ilmoilla kesäpäivisin tapanamme on pitää olohuoneen ja terassin välistä ovea sepposen selällään. Senpä takia ei ole ihmekään, että terassin edessä olevasta kukkamaasta/havurinteestä on pistäytynyt huoneistossamme niin sammakoita, sisiliskoja kuin heinäsirkkojakin. Onneksi viime kesänä kukkamaassa ollut kyy ei sentään luikerrellut sisään, ja metsäkauriskin tyytyi syömään pihalla marjakuusta.
Mutta hyvät lukijat, oletteko koskaan tavanneet lumikkoa luonnossa? Tai kotonanne? En minäkään, ennen kuin tuo pikkuruinen petoeläin, joka painaa vain n. 50 grammaa, ilmestyi makuuhuoneeseemme, missä olin tietokonehommissa. Onneksi ”parempi puoliskoni” ei ollut kotona, koska hän olisi ehkä (huudollaan) saattanut pelästyttää lumikon. Kamerani sattui olemaan käden ulottuvilla, joten napsin kuvia sen kuin ehdin vikkelästä eläimestä, kun se kiersi ympäri huoneistoa: sängylle, sohvalle, jääkaapille, jääkaapin alle, kirjahyllylle jne. Sohvan takaa se näytti saaneen pölykoiria viiksiinsä. Lumikosta kertovissa tiedoissa mainitaan, että levottomana tai agressiivisena se sähisee, vikisee tai kirskuu. Mutta tämähän ei ollut lainkaan sellainen, vaan lumikko kävi useita kertoja nuuhkimassa jaloissani olleita sukkiakin. Olin jossakin vaiheessa sulkenut terassin oven, jotta ehdin saada kuvia harvinaisesta vieraasta. Kun avasin oven, lumikolta ei kestänyt montaakaan sekuntia havaita, mihin suuntaan sen piti lähteä. Sitä jäin miettimään, että tuliko lumikko sisään uteliaisuuttaan vaiko etsimään syötävää. Sen kun pitää syödä vuorokaudessa kolmasosan verran painostaan. Ja kun se siinä jääkaapin oven edessä…..
