Kesäkukkaistutuksesta saa näyttävän ja tyylikkään käyttämällä kasveja, joiden koristearvo perustuu kauniisiin lehtiin. Lehtikasvit ovat myös oiva tausta värikkäille kukille.
Kasvit kesäisiin istutuksiin valitaan yleensä värikkäiden kukkien perusteella. Monet tutut kesäkukat, kuten petuniat, orvokit ja lumihiutaleet, peittyvätkin kukkapilveen taitavan kasvattajan käsissä. Mutta silloin kun kukat eivät ole kasvissa pääosassa, pääsevät lehtien värisävyt ja muodot esille aivan toisella tapaa. Esimerkiksi kirjavalehtiset kasvit näyttävät ikään kuin kukkivan kaiken aikaa. Osa lehtikasveista tyytyy vähään valoon, joten niistä saa koristeellisia istutuksia varjoisillekin seinustoille.
Lehtikasvien käyttö puutarhassa ei ole uusi asia. Lehtikasveja on käytetty aikoinaan puistojen ja kartanoiden kukkapenkkien niin kutsutuissa tapettiryhmissä, joihin loihdittiin kasvien avulla värikkäitä kuvioita vanhanaikaisten tapettien tapaan. Leikattuina reunakasveina käytettiin muun muassa hopeayrttiä ja hopealankaa. Ryhmän sisällä saattoi olla punertavalehtistä tarhamaltsaa tai iresineä eli kirjopunalehteä.
Raikasta vihreää
Lankaköynnös on riippuvaoksainen, sirokasvuinen viherkasvi, jota näkee enemmän kesäkukka- ja syysistutuksissa kuin sisäkasvina. Lankaköynnös viihtyy huoneenlämmössäkin, mutta talvella mieluisin lämpötila on 10 astetta. Myös muratit sopivat sekä huonekasveiksi että ulkoistutuksiin ja talvehtivat viileässä paikassa niukalla kastelulla.
Koristebataatti on helppohoitoinen kesäkukka, joka pitää tasaisesta kastelusta ja lannoituksesta. Kylmänarat taimet täytyy suojata harsolla alkukesällä hallan uhatessa. Reheväkasvuisen bataatin lehtien väri vaihtelee lajikkeen mukaan kellanvihreästä tummanpurppuraiseen.
Siro ja ilmava kesäsypressi on nykyisin vähän käytetty kesäkukka. Se oli suosittu lehtikasvi 1900-luvun alussa kartanoiden puutarhoissa ja julkisissa puistoissa. Neulasmaisen kapeat, heleänvihreät lehdet saavat punertavan syysvärin ja kestävät syksyllä jopa viiden asteen pakkasen.
Maustefenkoli eli saksankumina on suosittu kasvi englantilaisten puutarhojen kukkaryhmissä, joihin hienot lehdet tuovat keveyttä. Maustefenkolin voi istuttaa puutarhaan taimista tai kylvää suoraan avomaalle. Vihreälehtisen ohella on saatavana pronssinpunainen lajike ’Rubrum’, joka tosin on hieman hentokasvuisempi kuin vihreä muoto. Myös persilja, etenkin kähärälehtinen, on koristeellinen ja sopii käytettäväksi kesäkukkaistutuksissa.
Lehti- ja koristekaalit ovat loppukesällä näyttäviä kasveja, joita voi istuttaa sekä kasvimaalle että kukkaryhmiin, jopa ruukkuihin. Lajikkeissa on valinnanvaraa niin värin kuin muodonkin mukaan. Lehdet voivat olla vihreät, punavihreät tai valkokirjavat, liuskaiset tai aaltoreunaiset.
Tyylikästä hopeanharmaata
Helppohoitoinen hopeavillakko on paljon käytetty reunuskasvi etenkin hautausmailla, joissa hopeinen vaaleus pääsee oikeuksiin. Muutama vuosi sitten markkinoille tulleella, villakoihin kuuluvalla ’Angel Wings’ –hopealehdellä on suuret ja hohtavat lehdet. Tämä lajike on upea yksittäisenä ruukkukasvinakin.
Harmaa- ja tuoksuvalehtinen eukalyptus on tuttu kukkakauppojen leikkovihreänä. Se menestyy myös huonekasvina ja kesäisin puutarhassa. Ruukkukasvina kasvatetaan yleisimmin pyöreä- ja pienilehtistä hopeaeukalyptusta.
Ohutversoinen hopealanka on parhaimmillaan tummalehtisten kasvien ja voimakasväristen kesäkukkien kanssa. Sitä näkee usein syksyisissä kukka-asetelmissa, sillä se kestää muutamia pakkasasteita. Kylmää sietää myös varpumainen, monivuotinen hopeayrtti (nyhähopeayrtti), jota meillä kasvatetaan yksivuotisena. Kasvin voi talvettaa viileässä ja valoisassa paikassa.
Hopeakäpälä on olkikukan nukkaversoinen ja -lehtinen sukulainen, jota kasvatetaan kauniin lehdistön takia. Hopeakäpälä kasvattaa yli puolimetrisiä versoja ruukun reunojen yli ryöpyten tai maata peittäen.
Hopeaputouksen eli hopeavitjan riippuvat versot voivat puolestaan kasvaa jopa metrin mittaisiksi. Se sopiikin hyvin amppeleihin ja korkeisiin ruukkuihin. Myös hopeaputous kestää syyskylmyyttä.
Italianolkikukalla on hopeanhohtoiset versot ja kapeat lehdet. Kasvi tunnetaan myös nimellä curry-yrtti, sillä sen versot tuoksuvat kosketettaessa voimakkaasti curryltä. Italianolkikukankin voi talvettaa viileällä kuistilla.
Vahvaa punaista
Lehtevistä kesäkukista vaikuttavimman värinen lienee lähes sinivioletti veripeippi. Kasvista on myös vihreälehtinen muoto. Veripeippi on ollut aiemmin tärkeä öljykasvi Kiinassa ja Japanissa ja on siellä edelleen suosittu maustekasvi. Kukkaryhmissä veripeipin tumma väri saa muut kesäkukat suorastaan hehkumaan. Melkein yhtä voimakkaan värinen on huonekasvinakin käytetty kirjopunalehti. Se oli ennen vanhaan suosittu ryhmäkasvi kesäkukkapenkeissä joko vapaasti kasvavana tai leikattuna.
Tarhamaltsan sekä vihreä- että punalehtiset lajikkeet sopivat nykyaikaiseenkin puutarhaan joko kesäkukaksi tai kasvimaalle. Nuoria lehtiä voi käyttää pinaatin tapaan. Kirjorevonhäntä on hyvin näyttävä kukka- ja vihannesmaan kasvi. Myös sen miedonmakuisia nuoria, purppuranpunaisia versoja ja lehtiä voi käyttää pinaatin tapaan kiehautettuina.
Suosittu verililjapuu ’Red Star’ on ylväs kesäkukka keihäsmäisine, purppuraisine lehtineen. Talveksi sen voi nostaa sisälle huonekasviksi tai viedä valoisaan ja viileään autotalliin kasvilampun alle. Rubiinisarakki on puolestaan mätästävä koristeheinä, jolla on voimakkaan punaiset, kapeat lehdet.
Jännittävää kirjavaa
Isokirjopeippi, jota kutsutaan tutummin värinokkoseksi, on vanhanajan huonekasvi. Nykyisin kasvista on saatavilla ulkokäyttöönkin sopivia lajikkeita, joiden lehdet ovat eri tavoin punaisen ja vihreän kirjavat. Kukintojen alut kannattaa poistaa, jotta lehtien värikkyys säilyy. Myös lehtibegonioista on kehitetty ulkokasvatukseen sopivia lajikkeita. Esimerkiksi ’Evening Glow’ -begonialla on hehkuvanhopeiset lehdet, joissa on luumunpunaiset lehtisuonet.
Kirjoliisukka on huonekasvina kasvatetun liisukan kirjavalehtinen muunnos. Sen kauneus piilee valkoreunaisissa, raikkaanvihreissä lehdissä ja riippuvassa kasvutavassa. Samantapainen on valkolaikullinen kirjomaahumala, joka on oikeastaan pitkillä rönsyillä leviävä monivuotinen maanpeittokasvi. Siron ja köynnöstävän kasvutapansa ansiosta se sopii myös amppeliin.
Vihreänvalkoista, mätästävää ja pehmeälehtistä pehmytmesiheinää voi istuttaa ruukkuun, amppeliin, parvekelaatikkoon tai kukkaryhmään. Jos kukkapenkin maa on hyvin läpäisevää, pehmytmesiheinä saattaa talvehtiakin. Yleensä se on kuitenkin yksivuotinen.
Julkaistu Oma PIHA -lehden numerossa 3/2021