– Kun orapihlajan suosio on vähentynyt ja taimien valikoima runsastunut, omaa tonttia ja maisemaa kaunistamaan voi istuttaa entistä useampia kasvilajeja, kirjoittaa ylipuutarhuri Aarno Kasvi Oma Piha -lehden numerossa 3/2007.

– Lehtiaitakasveja valittaessa on muistettava paikka, mihin taimet tulevat. Alavilla vesiherkillä mailla ja rantatonteilla, joille pintavedet voivat lainehtia pari kertaa vuodessa, on kasvilajin valinnassa oltava huolellinen, muistuttaa Kasvi.Merenrantatonteille ja alaville maille Suomen rannikkoseuduilla on tervaleppä (Alnus glutinosa) varma sijoitus. Tervaleppä kestää hapetonta sinisavipohjaa, jos multapenkki tehdään pikkutaimia varten ensi alkuun vähän paremmin.

Sisäjärvien rannoille on taas harmaaleppäkin (Alnus incana) mahdollinen, mutta tervalepällä on kiiltävämpi lehdistö, ja se kestää leikkausta aidan muotoon vuosittain tai harvemmin.

Rannikoilla on aina sahattu rantapuustoa kahdesta metristä poikki, ja sitten vuosittain leikattu pois vuosiversot, jotka kasvavat sahatuista rungoista. Puuston tihentyessä lopulta aidaksi se sitoo rantarakenteita juurillaan ja antaa tuulensuojaa, jos kesä on viileä ja järvituulet sen mukaisia.

– Meillä on Ruissalossa viljelyssä Beringin meren rannoilta laakerileppää eli sahalininleppää (Alnus maximowiczii), joka pysyy pensasmaisena. Se pitää kiiltävät nahkeat lehdet niin kauan, kunnes pakkaset alkavat olla säännöllisiä, ja se sopii myös leikkaamattomaksi aidaksi tontin tuuliselle sivulle, kirjoittaa Aarno Kasvi.

Lue koko artikkeli Oma Piha -lehden numerosta 3/2007. Siinä puhutaan mm. tammi- ja lehmusaidasta. Lehteä löytyy vielä parin viikon ajan lehtipisteistä, vaikkakin se on jo monin paikoin loppuunmyyty. Voit myös tilata Oma Piha -lehden oikeassa palkissa olevasta linkistä, ja valitse alkamisnumeroksi 3/2007, niin saat artikkelin.

Jaa artikkeli