Päivänkakkaraniitty on upean valoinen näky. Kasvissa on luonnonkukan charmia, ja monelle se onkin yksi kesän rakkaimmista kukkamerkeistä. Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) on niittyinen ”kansalliskukkamme”, sillä se ilahduttaa koko Suomessa. Se on valittu Keski-Suomen maakuntakukaksi.
Kakkarakasvustoja kannattaa vaalia, jos sellaisia lähitienoolla tietää, tai sitten kylvää uusia. Kasvi leviää siemenistä hyvin. Kasvupaikaksi sopii laihahko ja kuivahko maa auringossa. Päivänkakkara on kärsinyt niittymäisten elinympäristöjen umpeenkasvusta.
Valkeaa terälehtikeveyttä ja auringonkeltainen keskus, sellainen on päivänkakkaran mykerökukinnon koostumus. Keskustaa värittävät kehräkukat ja valkoisia kutsutaan laitakukiksi.
Päivänkakkaran tieteellinen nimikin kuvastaa valoisaa kukkaa, sillä ’leukos’ tarkoittaa valkoista ja ’anthemos’ kukkaa.
Ruotsiksi päivänkakkara on prästkrage, papinkaulus, niin hohtavan valkeiksi on laitakukat koettu. Litteähkö keskusta ja sivuille osoittavat laitakukat voivat muistuttaa myös ennenvanhaista munkkien hiustyyliä tonsuuria, johon kuului ajeltu päälaki ja hiusrinkula.
Perhoset ja kukkakärpäset esimerkiksi löytävät tärkeää ravintoa päivänkakkarakasvustoista.
Lisää ihanista niittykasveista ja niityn ennallistamisesta voi lukea Niitty herää kukkimaan -artikkelistani viimeisimmässä Oma PIHA -lehdessä!
