Lempikasvini:
Perhoskukka ’SCHIZANTHUS wisetonensis’
Kaikki alkoi kaupantekijäisinä saadusta siemenpussista. Lyhyt esikasvatus kasvihuoneessa ja kesäkuussa pikkutaimet istutin suoraan maahan aidan vierelle melko paahteiseen paikkaan. Sinnikkäät pikkutaimet kestivät kylmätkin hetket ja tunnustan että unohdin ne aina välillä kastellakin. Nyt heinäkuun lopulla on ihana kukkaloisto parhaimmillaan joten vaikeaksi kasvatettavaksi ei tätä kasvia todellakaan voi kutsua. Ensi kesänä taidan laittaa näitä kasvamaan ihan suorakylvönä.
Suloiset vaaleanpunaisen ja liilan sävyissä säihkyvät kukat veivät välittömästi sydämeni mennessään. Annankin nyt kuvien puhua puolestaan.
Ehkä tämä köyhän miehen orkideaksikin kutsuttu kaunotar varastaa sinunkin sydämen?
Perhoskukka on tästä lähtien helppojen kesäkukkien suosikkilistallani!
Hei vaan! On taas se ihana aika vuodesta, kun Pihakalenteri on tehty ja se lähtee painosta tilaajille kuun vaihteessa. Tätä on kuukausia suunniteltu, kirjoitettu ja kuvattu. Ja nyt se on […]
Lehtikuuset (Larix) ansaitsevat tähän aikaan vuodesta erityishuomiota, sillä ne kuuluvat maiseman myöhäisimpiin värittäjiin. Kausivihantien lehtikuusten neulaset kellastuvat ennen putoamistaan perin kauniisti! Näyttää siltä kuin alkutalven aurinko säteilisi hetkisen juuri
Ihastuttava katsura (Cercidiphyllum japonicum) tuo pirteän tuoksun ulottuvuuden syyspuutarhaan, vaikka se yleensä liitetään kasvukauden aiempiin vaiheisiin. Kuultaviin keltaisen ja punaisen sävyihin syttyvien ruskaisten katsuranlehtien aromi on ihmeellisen imelä. Tuoksun voi [&h
Syksy on erilaisten kurpitsojen aikaa. Mikäpä olisi ihanampaa kuin lämmittävä, samettinen kurpitsakeitto tai uunissa paahdetut kurpitsaviipaleet pääruoan lisukkeena? Lajikkeissakin riittää kokeilemista: on spagettikurpitsaa, myskikurpitsaa, hokkaidonkurpitsaa ja vaikka mitä.
Puutarhan talvilevon aikana viherpeukalot voivat katsahtaa, millaisia kasviaiheita näyttelytiloista löytyykään. Tämänkertaisessa näyttelyvinkissä kasvit kukoistavat kirkkotekstiileissä, joita käsityömestari Helena Vaari on kirjonut 1980-luvulta lähtien maamme luterilaisiss