En liene ainoa, joka on matkoillaan ihastunut sinisarjoihin (Agapanthus). Voiko tuollaista sineä ollakaan? Ja kun ne vielä kasvavat ryppäissä, ovat ne vastustamattoman kauniita.
Sinisarjoja on toki kasvatettu Suomessakin, mutta lähinnä ruukkukasveina. Ne viihtyvät aurinkoisilla ja suojaisilla paikoilla ja kukkivat upeasti heinä-elokuussa. Ongelmia tuo talvehtiminen. Meidän talvemme ovat tälle eteläafrikkalaiselle kaunottarelle liian kylmät. Talven ajaksi niille suositellaankin viileää ja valoisaa paikkaa. Seuraava ongelma: mistä sellainen löytyisi?
Näitä olen pohtinut sinisarjoista haaveillessani. Aurinkoinen paikka löytyy kyllä, mutta entä talvella? Ehkä siihenkin löytyy ratkaisu, jos sinisarjahimo tästä vielä vahvistuu.
Esimerkiksi nurmialueella siementaimista laajennut, kevättuulessa aaltoileva posliinihyasinttipilvi on perin kaunista katseltavaa! Kauempaa yleisvaikutelma on vaalea, lähemmäksi kumartumalla näkyvät terälehtien kuulaan taivaansiniset raidat. Kukkien ryhmittyminen ”p
Taas on keväinen sipulikukkailo puhkeamassa kukkaan, kun pienet sipulikasvit ovat heräämässä etelän aurinkoisimmilta paikoilta alkaen. Luonnonsinivuokkojen lisäksi kauhtuneen rusehtavaa kevätmaisemaa kirjovat puutarhojen posliinihyasintit, idänsinililjat, kevättähdet ja kro
Norkkoriipukset ovat metsäpuutarhan, pensasryhmien ja pihamaiden varhaiskeväisiä koristeita. Norkkojen värit elävät kukinnan alkamisen myötä: esimerkiksi lepän hedenorkot muuttuvat ruskeanpunertavista keltasävyisiksi. Myös haapa, tammi ja koivu lukeutuvat norkkokukintoisiin
Kartanoiden puutarhat ovat kokeneet pohjoisissa oloissamme monta vuosisataa ja tyyliä, jotka inspiroivat näkemyksillään ja kasvikokeiluillaan myös kotipuutarhuria. Kartanopuutarhojen historiaa meillä Suomessa käsittelevä artikkelini on luettavissa Oma PIHAn nyt ajankohtaisesta
Då snön smält så mycket att de första vårblommorna kan titta fram och man kommer åt att klippa ner eller gallra buskar ända nere vid marken kan det dyka upp […]
