Keski-Euroopassa viime vuosikymmeninä yleistyneen myyräekinokokin (Echinococcus multilocularis) vuoksi monet keskieurooppalaiset välttävät luonnonmarjojen syöntiä siinä pelossa, että marjojen pinnalla voi olla ketun ulosteesta peräisin olevia loisen munia. Myyräekinokokkia ei kuitenkaan esiinny Suomessa, joten täällä metsämarjoja voi syödä ilman pelkoa ekinokokkitartunnasta.
Ekinokokit ovat Echinococcus-sukuun kuuluviapienikokoisia heisimatoja, joiden elämänkiertoon kuuluu pääisäntänäpetoeläin (yleensä koiraeläin), jonka ohutsuolessa aikuisia matojavoi olla kymmeniätuhansiakin ilman, että niistä pääisännälleaiheutuu haittaa. Lisäksi elämänkierrossa tarvitaan väli-isäntänäpääisännän ravinnoksi soveltuva nisäkäs, jonka kudoksiin kehittyyloisen toukkia sisältäviä rakkuloita. Echinococcus-sukuunkuuluu viisi lajia. Ekinokokit voivat pääisännän ulosteiden kauttatarttua varsinaisten väli-isäntien lisäksi myös ihmiseen, jokatartunnan saatuaan voi sairastua erittäin vakavasti. Ekinokokkiavastaan ei ole rokotetta. Ihminen on loisen elämänkierron kannaltayleensä merkityksetön umpikuja, ns. harhaisäntä.
Myyräekinokokkia esiintyy Suomen lähialueilla ainakin Virossa,Tanskassa, Huippuvuorilla ja Luoteis-Venäjällä Vienanmerenitäpuolella. Myyräekinokokin elämänkierrossa kettu, supikoira taikoira on pääisäntänä ja väli-isäntänä on jyrsijä, yleensämyyrä.
Koska myyräekinokokkia on lähialueilla, Suomessa tutkitaanvuosittain Metsäntutkimuslaitoksella (Metla) tuhansiaväli-isännäksi sopivia myyriä ja ElintarviketurvallisuusvirastoEvirassa satoja kettuja ja supikoiria tartunnan varalta. Näintartunnan mahdollinen maahantulo voidaan todeta mahdollisimmanaikaisin.
Echinococcus-suvun lajeista Suomessa esiintyyhevosekinokokkia (Echinococcus granulosus G4)tuontihevosissa, jotka ovat saaneet tartunnan koiran ulosteistalähtömaassaan sekä hirviekinokokkia (Echinococcus granulosusG10) hirvissä ja poroissa, joiden sisäelimiin muodostuu rakkuloitaniiden syötyä suden ulosteesta peräisin olevia loisen munia.Ihmisen riski saada Suomessa hirviekinokokkitartunta marjojenvälityksellä arvioitiin vuonna 2002 tehdyssä tieteellisessäriskinarvioinnissa erittäin pieneksi.
