Puunkukintakausi huipentuu kultaisena sateena alas valuviin kukintoterttuihin.

Joka vuosi kukinta ei ole välttämättä yhtä täyteläinen, mutta tänä alkukesänä kukintoja onkin taas riittänyt, kun kultasateet (Laburnum alpinum) ovat puhjenneet loistoonsa. Nyt on voinut vaikuttua kunnolla kultasadepuiden uljaan värisistä hahmoista.

Kultasateen kukoistusalue sijoittuu pääosin I- ja II-vyöhykkeille. Suojaisilla ja ei-talvimärillä kasvupaikoilla sitä voi kasvattaa muuallakin maassamme, kunhan muistaa sen lukeutuvan myrkyllisiin kasveihin. Kultasateen juuriston typpiravinnetta sitovat bakteerit auttavat hernekasveihin kuuluvan puun hyvään kasvuun ja kukintaan vähemmän muhevassa maaperässäkin. Siroihin lehdyköihin jakautuvat lehdet saavat kultasateen näyttämään kukinnan jälkeen rehevän vehreältä, mutta keveällä tavalla.

Yksi kultasateiden ihastuttavista puolista on sen hyönteismyönteisyys. Kukkiva puu tuo puutarhaan voimakkaan ja hauskan ääniefektin, kun siitä kuuluu jatkuvaa pörinää ja surinaa! Tänä vuonna ainakin etelärannikolla on ollut ilahduttavaa kuulla ja nähdä, että kimalaisia on vaihteeksi runsaasti.

 

Jaa artikkeli