Syksyinen kävelylenkki metsämäisessä puistossa. Metsämäisessä siksi, että metsästä tämä on kaukana, vaikka koostuukin lähes yksinomaan puista. Suurista, paksurunkoisista puista, joita ei ole leikattu muotoon, vaan jotka saavat kasvaa juuri niin kuin haluavat. Ainakin melkein, kyllä niistä puistossa kuitenkin aina huoli pidetään.

Aikani käveltyäni istahdan penkille. Maa on keltaisenaan syksyn lehdistä, mutta kun kohotan katseeni, näyttää vihreältä. On hiljaista. Tai ei sittenkään: ilmassa rapisee. Kuolleet lehdet putoilevat lehvistön läpi, seuraa niille tekevät erilaiset siemenkodat, joista yksi kopsahtaa syliini.

Tällaisia puistolenkkejä pitäisi tehdä enemmänkin, ajattelen. Istua, katsella ja kuunnella. Aistia metsäpuisto kaikilla aisteilla, kaikkina vuodenaikoina.

Jaa artikkeli