Muisto kesästä: kävelyhetki arboretumissa eli puulajistopuistossa. Ensin kaikki näyttää tutulta, on kuusia, tammia, pihlajia. Sitten puita alkaa katsella tarkemmin. Nehän ovat kaikki hiukan erilaisia. Matalaan pylvääseen kiinnitetty nimikyltti vahvistaa epäilyn: tuo on tuttu kotipihlaja, tuo taas makeapihlaja, tuo japaninpihlaja, tuo tuossa keltamarjapihlaja. Tästähän tulee varsinainen oppitunti!
Matka jatkuu: Tässä on purppurakuusi, tuossa tavallinen kuusi, käärmekuusi erottuu niistä selvästi, samoin surukuusi. Kartiotammi, punatammi ja tavallinen tammi ovat nekin omansalaisia. Tuossa kasvaa lännenhemlokkeja, nuo taas ovat vuorihemlokkeja. Katsurat ovat tuttuja Japanista, mutta kasvavat näemmä täälläkin. Köynnöshortensia kiipeää puunrunkoa pitkin, atsaleoiden kukintaa on odotettava seuraavaan kevääseen.
Suomessa on lukuisia tunnettuja arboretumeja, kuten Mustilan arboretum tai Hatanpään arboretum, mutta niiden lisäksi on monia muita vähemmän tunnettuja puulajistopuistoja. Tällä kertaa seurasin tienviittaa ja tulin yhteen näistä tuntemattomammista helmistä.
Kyseessä on Koivuhaan arboretum eli Ystävyydenpuisto Vantaalla, paikallisille varmasti tuttu paikka, mutta jota kannattaa kyllä lähteä katsomaan kauempaakin. Arboretum on perustettu 2000-luvun alussa, joskin alkunsa se on saanut jo vuoden 1985 Vihervuoden aikana, jolloin yritykset ja yhdistykset istuttivat puistoon omia nimikkopuitaan. Vuonna 2005 eri puuvartisia lajeja oli jo 170. Puiston pääsisäänkäynti on Meiramitieltä melkein vastapäätä Viherpajan taimistoa, pysäköintipaikalle johdattavat tienviitat ja pylväsmäisin pensain reunustettu hiekkatie. Puisto on avoin koko vuoden ja sinne on vapaa pääsy.
Metsäpuiston kasveja: sammalta kivien päällä, mustikkapuskia, kieloja. Keväällä varmasti upea näky!
Köynnöshortensia kasvaa puunrunkoa pitkin. Taustalla pihlajia.
Runous ja luonto yhdistyvät Eino Leinon säkeissä.
Tummalehtiset puut tuovat hienoja sävyjä metsäpuistoon. Tässä veripyökki.
Marjastaa voi toki kaupungissakin!
