Siitä on jo vuosikymmeniä, kun tuolloin seitsemän vuoden ikäinen Jussi-poika asui vanhempiensa ja sisarustensa kanssa korkeassa pärekattoisessa hirsirakennuksessa Perä-Pohjolassa, siis melkein joulupukin asuinsijoilla. Samassa pihapiirissä, missä pellot ja niityt levittäytyivät ympärillä, oli myös kauppiasperheen pitämä sekatavarakauppa. Kun muitakin taloja oli näköetäisyydellä ja vähän kauempanakin, lapsilla riitti menoa ja vilskettä yhteisissä leikeissä niin kesällä kuin talvellakin.
Joulun lähestyessä pukin vierailua odotettiin kovasti jännittäen. Jussi oli toivonut uusia suksia, koska vanhoista toinen oli katkennut kärjestä, kun hän oli lasketellut maakellarin katolta suoraan ojanpenkkaan töksäyttäen. Jussi oli oppinut hiihtämään heti kun kynnelle kykeni, kuten kaikki muutkin lähitienoon lapset. Äiti oli sanonut suksitoivomukseen, että ”saattaa se pukki tuoda sukset, jos olet kilttinä”. Se ei aina ollutkaan helppoa vilkkaalle, aina joka paikkaan ehtivälle pojalle, kuten äidillä oli tapana sanoa. Vahinkoja ne kuitenkin olivat, niin astiakaapin kaatuminen kuin kiven lentäminen keittiön ikkunaankin, hän mietti.
Jouluaattona pukki toikin sitten hienot sukset, rotanloukkusiteillä varustetut ja isän tekemät, minkä Jussi tosin sai tietää vasta myöhemmin. Mutta sen hän oli tiennyt jo monta vuotta, että isä oli käynyt hiihtokilpailuissa ja voittanut. Nyt Jussi halusi tehdä peltojen ympäri kiertävän ladun, missä voisi hiihtää kilpaa toisten lasten kanssa. – Voisit yrittää kerätä rahaa palkintoja varten, äiti ehdotti. Heti pyhien jälkeen poika kiersi talosta taloon kertomassa järjestettävästä kilpailusta. Ja saihan hän rahaa, jopa se yksi täti Saarenperältä antoi 20 penniä, mitä hän ei olisi ikinä uskonut! Sekatavarakaupasta hankittiin yhtä monta pientä tavaraa palkinnoiksi kuin oli osallistujiakin.
Jo seuraavana päivänä oli hiihtokilpailu isän ollessa ajanottajana. Jussi oli tietysti ikionnellinen voittaessaan ykköspalkintona olleen penaalin. Hänen pikkuveljensä sai pienen kirjasen, jota peukalolla nopeasti plaraamalla näytti kuin kirjasen sivuilla olleet piirroshahmot olisivat liikkuneet. Kaikki mukana olleet hiihtivät ladun lähdöstä maaliin saakka ja olivat niin iloisia saadessaan palkinnon. (Alla olevassa kuvassa Jussin pikkuveli tarinan aidossa maisemassa. Klikkaamalla kuvia saat ne isommiksi)
Loppiaisena, kun äiti oli sisällä ottamassa koristeita pois kuusesta ja Jussi laskemassa mäkeä maakellarin katolta, hän huomasi Matinlassin isojen poikien olevan menossa kilometrin päässä olevaan mäkeen. Jussi ei malttanut olla lähtemättä mukaan, vaikka häntä oli kielletty menemästä sinne. Mäki oli iso soramonttu, minkä reunalta saattoi laskea alas, jos uskalsi. Kun isot pojat arkailivat, Jussi näytti mallia ja hurautti rinnettä alas, eikä edes kaatunut. Toisessa laskussa sukset tökkäsivät lumeen ja hän kaatui nenälleen. Kömpiessään ylös Jussi huomasi kauhukseen, että toinen suksi oli kahtena kappaleena. Itku kurkussa poika lähti potkimaan latua pitkin kotiin päin yhdellä suksella risan ollessa kainalossa. Miksi lähdinkään tänne kielloista huolimatta, Jussi harmitteli. Kotona ollaan varmasti vihaisia, enkä saa enää koskaan uusia suksia, hän ajatteli kasvojaan pyyhkien. (Pelko oli kuitenkin turha, koska Jussi sai vielä monet sukset, joista osalle kävi kuten tarinassa)
Tämä tarina on totta.
HYVÄÄ JOULUA toivottaa ”Jussi” alias Eero
