Terveiset iltahämärästä ja jouluvalojen loisteesta! Valoja kaivataan pihan piristykseksi tähän aikaan joten joulu- ja tunnelmavalojen virittely on ajankohtaista. Tänään kaiken kruunasi valkea lumipeite joka hiljaa leijaili kuusten oksille. Kaikki eivät toki lumesta tykkää, mutta itse pidän siitä kuinka kauniisti se heijastaa tähän vuodenaikaan vähäisenkin valomäärän ulkona moninkertaiseksi. Nyt viikonloppuna on hyvä aika kaivaa valot varastosta, testata että ne toimivat ja luonnollisesti varmistaa että valosarjat sekä mahdolliset jatkojohdot ovat kaikki ulkokäyttöön tarkoitettuja. Tunnelmallista aikaa kaikille – nyt joulukuuta kohti!
Tunnelmaa valosarjoilla
Lue myös
Kirje Pihakalenterin tekijältä
Hei vaan! On taas se ihana aika vuodesta, kun Pihakalenteri on tehty ja se lähtee painosta tilaajille kuun vaihteessa. Tätä on kuukausia suunniteltu, kirjoitettu ja kuvattu. Ja nyt se on […]
Kultapuita marrasmaisemassa
Lehtikuuset (Larix) ansaitsevat tähän aikaan vuodesta erityishuomiota, sillä ne kuuluvat maiseman myöhäisimpiin värittäjiin. Kausivihantien lehtikuusten neulaset kellastuvat ennen putoamistaan perin kauniisti! Näyttää siltä kuin alkutalven aurinko säteilisi hetkisen juuri
Katsuran tuoksuvia syyslehtiä
Ihastuttava katsura (Cercidiphyllum japonicum) tuo pirteän tuoksun ulottuvuuden syyspuutarhaan, vaikka se yleensä liitetään kasvukauden aiempiin vaiheisiin. Kuultaviin keltaisen ja punaisen sävyihin syttyvien ruskaisten katsuranlehtien aromi on ihmeellisen imelä. Tuoksun voi [&h
Kabochaa ja tougania
Syksy on erilaisten kurpitsojen aikaa. Mikäpä olisi ihanampaa kuin lämmittävä, samettinen kurpitsakeitto tai uunissa paahdetut kurpitsaviipaleet pääruoan lisukkeena? Lajikkeissakin riittää kokeilemista: on spagettikurpitsaa, myskikurpitsaa, hokkaidonkurpitsaa ja vaikka mitä.
Näyttelyvinkki: Kirjontateoksissa kukkii
Puutarhan talvilevon aikana viherpeukalot voivat katsahtaa, millaisia kasviaiheita näyttelytiloista löytyykään. Tämänkertaisessa näyttelyvinkissä kasvit kukoistavat kirkkotekstiileissä, joita käsityömestari Helena Vaari on kirjonut 1980-luvulta lähtien maamme luterilaisiss