Viileässä säässä alkaneen toukokuun nimikkokasveiksi on valittu lumipalloheisipensas ’Pohjan Neito’ ja heti alkukeväästä villisti kukkivat pienenpienet pitkäpalot. ’Pohjan Neito’ ei nimensä mukaisesti kylmää karsasta, vaan pärjää hyvin aina Rovaniemen korkeudella asti. Viileässä selviävät myös pitkäpalot, joiden havunvihreät, noin 10 sentin korkuiset lehtimättäät voivat hangen suojassa tai havupeitteen alla säilyä vehreinä yli koko talven.
Kuukauden kasvit valitsee Taimistoviljelijät ry kullekin kasvukauden kuukaudelle. Valitut pensaat, puut ja perennat ovat hyviksi havaittuja monivuotisia koriste- ja hyötykasveja. Nimikkokasvien valinnalla halutaan myös muistuttaa, että monivuotisten kasvien taimia voi istuttaa koko kasvukauden ajan roudan sulamisesta maan jäätymiseen saakka.
Tuuhea ja rehevä ’Pohjan Neito’ on myös FinE-kasvi
Toukokuun nimikkopensas ’Pohjan Neito’ on lumipalloheiden (Viburnum opulus) kestävin lajike, joka pärjää hyvin menestymisyöhykkeillä I–VII. Tästä syystä ’Pohjan Neito’ on valittu myös FinE-kasviksi. FinE-tittelin saa, kun kasvi on testien ja viljelykokemusten perusteella todettu ilmaston, tautien ja tuholaisten kestäväksi. Lisäksi FinE-kasvien täytyy olla helppohoitoisia ja näyttäviä koko kasvukauden ajan (www.puutarhaliitto.fi/taimistoviljelijat/fine.html).
Tuuhea ja rehevä ’Pohjan Neito’ kasvaa 2-4 metriä korkeaksi. Kesäkuussa täyteen mittaansa kehittyneet lumivalkoiset kukintopallot koostuvat tuoksuttomista ja siitepölyttömistä kukista. Pensaan isohkot, heleän vihreät lehdet muuttuvat syysauringossa helakanpunaisiksi.
Kaikki lumipalloheisilajikkeet tarvitsevat tuoreen ja runsasravinteisen kasvualustan, jotta ne jaksavat kukkia kauan ja runsaasti. Auringon paahteisella ja kuivalla kasvupaikalla pensas altistuu hyönteisten tuhoille -etenkin heisinälvikäs syö helposti sen lehdet reikiä täyteen.
Lumipalloheisi soveltuu hyvin rakennettuun ympäristöön sekä yksittäis- että ryhmäpensaaksi. Sitä voi istuttaa myös vapaasti kasvaviin aidanteisiin.
Pikkuiset pitkäpalot koristavat kivikon
Keväällä kukkivat pitkäpalot ovat matalia kivikkoperennoja. Noin 10 sentin korkuiset lehtimättäät voivat parhaimmillaan säilyä vehreinä läpi vuoden, jos ne saavat viettää talvea hangen suojassa tai havupeitteen alla. Tummanvihreiden lehtien sekaan aukeaa toukokuussa tukuittain pieniä, tuoksuvia kukkia, jotka koostuvat neljästä valkoisesta tai vaaleanpunaisesta terälehdestä.
Valkokukkainen kaukasianpitkäpalko (Arabis caucasica) on on pitkäikäinen ja kestävä, siementämälläkin leviävä perenna. Sen erittäin runsas kukinta alkaa yleensä toukokuun toisella viikolla Etelä-Suomessa. Kerrannaiskukkainen muoto ’Plena’ puhkeaa kukkaan noin viikkoa myöhemmin. Meillä luonnonvaraisena tavattava tunturipitkäpalko (Arabis alpina) on myös hyvin kestävä valkokukkainen laji, mutta kukinta kestää lyhyemmän ajan kuin kaukasianpitkäpalolla. Balkanilta tuotu valkoinen suikeropitkäpalko (Arabis procurrens) on kestävyydeltään yhtä hyvä kuin kotoinen lajimme.
Punapitkäpalon (Arabis x arendsii) kasvupaikka ojitetaan huolellisesti ja taimet suojataan niukkalumisilla alueilla. Nämä melko kestävät taurian- ja kaukasianpitkäpalon väliset risteymät, kuten ’Compinkie’ ja ’Rosabella’, ovat vaaleanpuna- ja punakukkaisia lajikkeita. Niiden kukinta ajoittuu toukokuuhun.
Pitkäpalot istutetaan 25-30 sentin välein läpäisevään, ohutmultaiseen, niukka- tai keskiravinteiseen kasvualustaan.
