Useat viherkasvimme ovat kotoisin lämpimiltä seuduilta, missä ne kasvavat luonnossa kookkaina pensaina tai puina. Suomen ilmastossa ainoa keino kasvattaa näitä kasveja on istuttaa ne ruukkuun ja pitää sisätiloissa kylmän talvemme ajan. Luonnolliseen kasvuympäristöönsä verrattuna pienessä ruukussa kasvaessaan kasvit tarvitsevat parasta mahdollista multaa, lannoitusta ja hoitoa pysyäkseen elinvoimaisena. Paras aika huonekasvien mullanvaihtoon on kevättalvi, kun aurinko herättää talvilevossa olleet kasvit.
Miksi multa pitää vaihtaa?
Mullanvaihdon tarkoituksena on pitää ruukussa kasvava kasvi kasvuvoimaisena antamalla juurille lisää tilaa ja ravinteita. Ensimmäisten uusien lehtien ja pienten versojen ilmaantuminen viherkasveihin on viherpeukalolle merkki oikeasta mullanvaihtoajankohdasta. Nuorten kasvien ruukkukokoa kasvatetaan vuosittain mullanvaihdon yhteydessä. Suurten viherkasvien täydellinen mullanvaihto ei ole välttämätöntä joka kevät, mutta pintamulta kannattaa vaihtaa vuosittain.
Käytössä kukkamulta väkevöityy eli siihen kertyy haitallisia suoloja muun muassa väkilannoitteiden epäpuhtauksina. Nämä suolat vaikeuttavat kasvien vedenottoa ja saattavat aiheuttaa kasvin lehdenkärkien kuivettumista. Sekä kasville välttämättömät ravinteet että nämä haitalliset suolat kulkeutuvat kukkamullassa vesivirran mukana. Etenkin altakasteluruukuissa haihdutusvirtaus nostaa haitalliset suolat ruukun pintamultaan. Siksi onkin tärkeää vaihtaa vuosittain uutta multaa ruukun pinnalle, vaikkei kasvi muuten tarvitsisikaan mullanvaihtoa. Saviruukuissa lannoitesuolat ja kalkki saattavat näkyä ruukun ulkopinnalla valkoisena karstana.
Pelkkä kasvuturve tiivistyy nopeasti kukkaruukussa, siksi pitkäikäisille huonekasveille suositellaan kompostoimalla valmistettua kukkamultaa, kuten Biolan Mustaa Multaa. Mustaan Multaan muodostuu kestävä mururakenne, joka pitää mullan ilmavana ja kasvin juuret säilyvät elinvoimaisina ja terveinä. Altakasteluruukuissa käytetään erityisesti niihin suunniteltua Altakastelumultaa, jonka sisältämät pitkät kuidut edistävät veden tasaista imeytymistä ruukun vesisäiliöstä. Altakastelumulta on myös riittävän ilmavaa suuriin ruukkuihin.
Kostuta multa ennen käyttöä
Mullanvaihto aloitetaan kastelemalla juuripaakku perusteellisesti etukäteen muutamaa tuntia ennen ruukunvaihtoa. Paakku irtoaa silloin helpommin ruukusta juuria vahingoittamatta ja pysyy paremmin koossa. Tarvittava määrä uutta kukkamultaa kostutetaan nihkeäksi erillisessä astiassa ennen ruukutusta. Sopiva suhde on noin desilitra vettä multalitraa kohti. Uuden ruukun tulee olla halkaisijaltaan sentin pari juuripaakkua suurempi.
Kasvi istutetaan uuteen ruukkuun niin, että paakku tulee entiseen syvyyteensä. Paakun reunoille valutetaan uutta multaa ja se tiivistetään hellävaraisesti sormin painelemalla. Ruukkua ei täytetä aivan täyteen mullalla, vaan pinnalle jätetään kunnollinen kasteluvara. Mullan pinta säilyy siistinä, kun siihen laitetaan 2-3 sentin kevytsorakate. Muutaman sentin paksuinen Kevytsorakate estää hyönteisiä, kuten harsosääskiä, munimasta pintamultaan. Kate myös vähentää kosteuden haihtumista suoraan mullan pinnalta, jolloin kasteluvälit voivat olla totuttua pidemmät.
Anna juurtua rauhassa
Mullanvaihdon jälkeen kasvi siirretään varjoon ja sen lehtiä suihkutetaan merileväuutteella. Uutta multaa kastellaan varovasti vähän kerrallaan. Alkukastelu mullanvaihdon jälkeen tehdään varovasti, mieluiten pienissä erissä. Pintamullan annetaan kuivahtaa ruukutuksen jälkeen selvästi ennen ensimmäistä kastelua. Näin multaan muodostuu kestävä ilmava mururakenne, eikä mullan pinta liety tai kovetu. Kasvien juurtuminen uuteen multaan on tehokkaampaa, kun varotaan liian runsasta kastelua alkuvaiheessa.
Ruukun vaihdosta toipuvat kasvit tarvitsevat kosteutta, mutta myös happea juurilleen. Märkä multa on hapetonta ja vaikeuttaa kasvien toipumista. Normaali kastelu aloitetaan vasta, kun kasvi on päässyt kasvunalkuun eli noin 2-3 viikon kuluttua ruukutuksesta. Samaan aikaan kasvin voi siirtää oikealle kasvupaikalleen. Keväisen mullanvaihdon jälkeen hoitolannoitus aloitetaan noin kuukauden kuluttua, kun kasvi on toipunut ruukun vaihdosta.
Uusia kasveja pistokkaista
Viherkasvit ovat ränsistyneet talven aikana valon puutteen vuoksi. Osa kasveista kaipaa leikkausta. Sopiva aika leikkaukselle on mullanvaihdon yhteydessä. Hennot versot poistetaan kokonaan ja hyväkuntoiset pitkät versot katkaistaan haaroittumisen edistämiseksi. Leikkaukseen käytetään terävää veistä tai oksasaksia. Oikea leikkauskohta on noin puoli senttiä lehden tai sivuverson yläpuolelta. Hyväkuntoisista versonpätkistä voidaan juurruttaa uusia yksilöitä.
Helposti juurtuvat esimerkiksi aralian, juorun, kissuksen, muratin ja pelargonin versot. Juurrutettavien versojen tulee olla vahvoja, elinvoimaisia ja terveitä. Ne leikataan noin kahdeksan sentin mittaisiksi ja niihin jätetään vähintään kaksi lehteä. Versot työnnetään kosteaan multaan parin sentin syvyyteen. Sopiva kasvualusta juurrutukseen on Kylvö- ja Taimimulta tai Kaktusmulta.
Pysyäkseen hengissä juurtumaton verso tarvitsee kosteaa ilmaa ja siksi ruukun päälle laitetaan löyhästi kirkas muovipussi. Ruukku laitetaan lämpimään ja valoisaan paikkaan, mutta ei suoraan auringonpaisteeseen. Lehtiä sumutetaan päivittäin. Muutaman viikon kuluttua versoihin on kehittynyt juuret ja lehtihangoista alkaa työntyä uusia, pieniä versoja. Kun leikatuista versoista on kehittynyt taimia, niitä voidaan hoitaa kuten muitakin huonekasveja.
Lannoittamalla kasvuvoimaa
Sydäntalvella kodin ruukkukasvit ovat olleet talvilevossa ja hoidoksi on riittänyt niukka kastelu ja lehtien sumutus merileväuutteella. Päivien pidetessä talvilepo päättyy ja kasvit alkavat tarvita hoitolannoitusta. Viherkasveille suositellaan säännöllistä lannoitusta. Kasvukaudella, helmi-lokakuun välisenä aikana. Hoitolannoitukseen soveltuvat sekä kasteluveteen sekoitettava Luonnonravinneneste että multaan sijoitettavat Luonnonravinnepuikot tai ravinnerakeet.
Luonnonlannoitteet ovat turvallisia käyttää, koska niissä ei ole multaa väkevöittäviä epäpuhtauksia. Multaan sijoitettavia kiinteitä luonnonravinteita annostellaan ruukkuun kerran kuukaudessa ja kasteluun käytettään pelkkää vettä. Ravinteet liukenevat vähitellen kasvin käyttöön. Sen sijaan Luonnonravinnenestettä annostellaan kasteluveteen kaikilla kastelukerroilla ja ravinteet ovat heti kasvien käytettävissä. Luonnonravinteet lisäävät kasvualustan multavuutta ja kuohkeutta ja siten parantavat kasvien viihtyvyyttä.
