Kaikista hyödettävistä sipulikukista amaryllikset ovat helpoimpia. Helppohoitoisuuden lisäksi ne sattuvat olemaan myös näyttäviä. Uljaasta ulkonäöstä kertovat jo lajikenimet ’Ferrari’ ja ’Red Lion’. Valtaosa myytävistä lajikkeista on punakukkaisia, mutta amarylliksen kukat voivat olla myös valkoiset, vaaleanpunaiset, oranssit tai raidalliset. Tanakan kukkavarren kasvua on hauska seurata – etenkin kun muiden kasvien kasvu tuntuu loka-marraskuussa pysähtyneen kokonaan.
Viime vuosina amaryllis on lisännyt suosiotaan syystalven leikkokukkana, mutta valtaosa amarylliksistä kasvaa edelleen ruukussa ikkunalaudoilla. Jos amarylliksensä haluaa kasvattaa itse, on istutuksen aika lokakuussa. Istutuksesta kukintaan kuluu lajikkeesta ja kasvatusolosuhteista riippuen kuudesta kymmeneen viikkoa. Kauniin, monikukkaisen kasvin kasvattaminen ei vaadi normaalia ikkunalautaa kummempia olosuhteita.
Nyt kaupoissa on tarjolla laaja valikoima eri amaryllislajikkeiden sipuleita. Kaikki myytävänä olevat sipulit on jo preparoitu, jolloin niiden hyötäminen kukkaan on vaivatonta. Ostoskoriin kannattaa valita sipuleiden joukosta se kaikkein suurin ja painavin, sillä mitä isompi sipuli on, sitä enemmän kukkia siihen muodostuu. Elinvoimaisesta sipulista kasvaa yleensä kaksi kukkavanaa, joiden päähän avautuu neljä kellomaista kukkaa.
Vähän multaa ja vettä
Kaupasta ostettu sipuli istutetaan ravinteikkaaseen kukkamultaan niin, että kolmasosa sipulista jää maan pinnan yläpuolelle. Jos sipulia ei heti pääse istuttamaan multaan, on sille parhain säilytyspaikka vähän normaalia huoneenlämpöä viileämmässä. Kasvuun lähtöä voi nopeuttaa upottamalla sipulin tyven tunnin tai parin ajaksi huoneenlämpöiseen veteen.
Amaryllis viihtyy parhaiten kasvaessaan ahtaan tuntuisessa, tavallisessa kukkaruukussa, jonka pohjassa on reikä. Ruukun ei tarvitse olla kovinkaan paljon itse sipulia suurempi. Sopivan kokoisessa ruukussa sipulin ja ruukun seinämän väliin jää molemmilla puolilla sentti tai pari. Ennen multaa levitetään pohjalle kerros ruukunsirpaleita tai lekasoraa salaojitukseksi, jotta ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois.
Toisin kuin hyasinttien hyödössä, amarylliksen voi sijoittaa heti kodin valoisimmalle ikkunalaudalle normaaliin huoneenlämpöön. Sitten homma onkin selvä. Kastelun voi aloittaa heti ja hoitaa näennäisen elotonta sipulia muiden huonekasvien tapaan. Kovin runsaasti vettä sipuli ei tosin juurtuessaan tarvitse. Kasteluveden voi kaataa joko päältä ruukun multaan tai pohjalautaselle, itse sipulin kastumista on syytä välttää.
Kukkavarsi kasvaa sipulista vähitellen. Jos varsi uhkaa venähtää turhan pitkäksi ja honteloksi, voi pituuskasvua hillitä vähentämällä kastelua. Kukka on helpointa tukea jo ennen suurten kukkien avautumista, avautuessaan kukat helposti painavat koko varren nurin. Aluksi amarylliksen lehdet jäävät kukkavartta lyhyemmiksi. Niiden kasvun vuoro on vasta kukkien lakastumisen jälkeen. Kasvukautensa aikana amaryllistä kastellaan ja lannoitetaan säännöllisesti.
Kukkia vuodesta toiseen
Viitseliäs kotipuutarhuri voi saada amarylliksen kukkimaan uudelleen vuosikausia ajan. Väitetään jopa, että sama sipuli saattaisi kukkia 75 vuotta. Kukkiakseen uudelleen pitää sipulin välillä lakastua. Sitä ennen se kasvattaa komeita lehtiä, joista kertyy energia uusien kukkien muodostumiseen.
Kukinnan jälkeen amaryllistä hoidetaan muiden viherkasvien tapaan. Kukkavarret on hyvä leikata pois heti kukkien lakastuttua, jolloin siementen kehittyminen ei kuluta kasvin voimavaroja. Elo-syyskuun vaihteessa kastelua vähennetään ja lopulta sipulin annetaan olla kokonaan kuivana. Tällöin kasvi alkaa tuleentua ja sen lehdet kellastuvat. Lopulta viimeisetkin lehdet voi leikata poikki vajaan viiden sentin korkeudelta ja siirtää kuivan sipulin viileään ja pimeään varastoon. Sopiva lämpötila hyödölle on 10-15 astetta. Varastointiin löytyy moniakin sopivia paikkoja. Ainoastaan tulee varoa säilyttämästä samassa tilassa omenoita tai muita hedelmiä. Niistä erittyy etyleeniä, joka, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, saattaa estää amarylliksen kukinnan.
Yleensä noin kahden kuukauden kuluttua sipulin kärjestä pilkistää uusi kukkanuppu. Silloin sipulin voi nostaa esille ja istuttaa uuteen multaan. Kukan kehittyminen tapahtuu kuten edellä. Kukinnan ajankohtaa on uudelleen kukitettavalla amarylliksellä usein vaikea ennalta ajoittaa, mutta kukittamisessa harvoin täysin epäonnistuu.
Amaryllis kasvina
Amaryllikset kasvavat luonnonvaraisina Etelä-Amerikassa. Syksyisin kaupoissa myytäviä sipuleita on kasvatettu kolmesta viiteen vuotta lajikkeen ominaisuuksista ja kasvatusmenetelmistä riippuen. Valtaosa esikäsitellyistä sipuleista on peräisin Hollannista, Brasiliasta ja Etelä-Afrikasta. Lajikkeilla voi olla joko yksinkertaiset tai kerrotut kukat. Nykyisin saatavilla on myös monia pienikukkaisia lajikkeita, jotka näyttävät perinteisiä amarylliksiä sirommilta.
Amaryllistä kutsutaan monissa kielissä samalla nimellä, joka itse asiassa on peräisin kokonaan toiselta kasvilta. Meidän amarylliksena tuntemamme kasvin tieteellinen suku on Hippeastrum, joka suomennettuna tarkoittaa ritarintähteä. Tästä juontuu amarylliksen toinen suomenkielinen nimi ritarinkukka. ”Oikea” amaryllis-kasvi, Amaryllis belladonna, on ritarinkukkaa pienikukkaisempi ja huomattavasti harvinaisempi viljelykasvi. Hippeastrum-lajit ovat vakiinnuttaneet asemansa amarylliksina niin kasvattajien kuin kasvinjalostajien keskuudessa.
Muutamia amaryllislajikkeita
’Red Lion’, ’Basuto’, ’Ferrari’, ’Liberty’, ’Bingo’, ’Pamela’, ’Scarlet Baby’, ’Calimero’: punaiset kukat
’White Christmas’, ’Denver’, ’Mont Blanc’, ’Ludwig Dazzler’, ’Jewel’, ’Bianca’: valkoiset kukat
’Hercules’, ’Angelique’, ’Milady’, ’Bolero’: vaaleanpunaiset kukat
’Orange Sovereign’, ’Rilona’, ’Lady Jane’, ’Desire’, ’Zanzibar’: oranssit tai lohenpunaiset kukat
’Lemon & Lime’: vihertävänkeltaiset kukat
’Minerva’, ’Fortune’, ’Ster van Holland’, ’Sidney’, ’Red Peacock’, ’Voodoo’: puna-valkoraidalliset kukat
’Apple Blossom’: vaaleanpunaiset, valkoreunaiset kukat
’Piquant’, ’Double Record’: oranssi-valkojuovaiset kukat
