Pensaspapu on puutarhapavun matala kasvumuoto, josta käytetään tuleentumattomat palot. Normaalin pensaspavun palot ovat vihreitä ja täyteläisiä taitepapuja. Samantapaisia keltapalkoisia muotoja kutsutaan vahapavuiksi. Puutarhapapu on kotoisin Amerikan trooppisista osista ja siksi se vaatii meidän oloissamme huomattavan lämpimät kasvupaikat ja vioittuu jo ennen kuin lämpötila on laskenut 0 asteeseen.
Pavun viljelyyn on siis valittava hyvin lämpöiset, hallalta suojaiset alueet. Maaperän on oltava lämpöinen kivennäismaa ja rakenteeltaan kuohkea, mutta ei liian poutiva. Sopivia maalajeja ovat hienohieta, hietasavet ja -moreenit. Karkea hieta käy, jos sen pidätyskykyä parantaa korkea humuspitoisuus. Maan tulee olla hyvin kalkittu, pH yli 6,0. Keskimääräinen lannoitustarve on esim. Puutarhan Y-lannos 1:stä 700-900 kg/ha.
Peltoviljelyssä pensaspapu kylvetään n. 50 cm rivivälein ja 15-20 siementä metrille. Hellävaraisimmat viljan kylvökoneet hyvin säädettyinä ja hitaasti ajaen voivat soveltua, mutta parhaat tulokset saadaan pneumaattisilla kylvökoneilla, jotka eivät riko siemeniä. Maan lämpötilan on oltava kylvöhetkellä yli 10 astetta. Myöhäisestä kylvöajasta on hyötyä myös rikkakasvien torjunnassa, kun kylvömuokkaus tehdään heti maan valmistuttua ja kylvöä odotellessa rikkakasvit pääsevät papua nopeammin itämään ja voidaan siten tuhota aineilla ilman pavun vioitusta.
Papumaan on oltava vapaa kestorikkakasveista ja myös siemenrikkojakin on oltava vähän, sillä rikkojen torjuntaan pavulla ei ole tehokkaita vaihtoehtoja. Jos rikat saadaan valtaosin itämään ennen papua, ne voidaan tuhota Reglonella tai Bastalla, jotka tuhoavat myös lähelle pintaa ehtineet papujen oraat. Basagrania voi käyttää pavun 1-2-lehtiasteella, mutta sen teho ei ole täydellinen. Osittain maavaikutteinen Afalon tehoaa, jos maa on kevyt ja vähähumuksinen. Afalon on ruiskutettava juuri ennen pavun orastumista. Afalonin annostuksessa on oltava tarkkana, sillä se voi vioittaa papuakin. Keveillä mailla riittää jo 1,0 kg/ha määrä.
Pavun pahimpana tuholaisena pidetään papukärpästä, joka tuhoaa jo orastuvia taimia. Pavun vähäisen viljelyn vuoksi papukärpäsen esiintyminen on ainakin toistaiseksi melko epätodennäköistä. Sen sijaan papumaahan voivat tulla hernekärsäkäs ja -ripsiäinen sekä kirvoja. Ne torjutaan parhaiten synteettisillä pyretroideilla kuten Decis, Fastac ja Karate. Kirvoja pidetään pavulle haitallisena myös siksi ,että ne voivat levittää virustauteja.
Papu on herkkä saastumaan home- ja laikkutauteihin, joiden torjunnassa pääpaino on viljelykierrossa ja viljelypaikan avoimuudessa. Kyseiset taudit voivat tulla myös muista palkokasveista, joita ei saisi olla samassa viljelykierrossa eikä mielellään papupellon lähellä. Pahkahome voi tulla sitä suosivista esikasveista kuten kaaleista ja rypsistä. Laikkutauteja torjutaan myös siementen peittauksella.
Pavun palot korjataan ennen kuin siemenet ovat täysikokoisia, koska silloin palot alkavat puutua. Palkojen säilyvyys on heikko ja siksi ne tulisi jäähdyttää välittömästi poiminnan jälkeen 5-7 asteisiksi.
