Huhti-toukokuussa on aika istuttaa tutut, pulleat juurakot. Perinnöksi saadusta tai edullisesti hankitusta juurakosta kasvaa kesän kuluessa suuri pensas, joka kukkii heinäkuulta ensimmäisiin pakkasiin.
Guatemalasta ja Meksikosta kotoisin olevat daaliat levisivät Eurooppaan 1700-luvulla ja nykyisin viljelyssä on noin 25 000 lajiketta. Terälehtien kirjo kattaa lähes kaikki värit puhdasta sinistä lukuun ottamatta ja kukkien runsaat muodot vaihtelevat päivänkakkaramaisista Mignon -daalioista piikkimäisiin kaktusdaalioihin ja palleroisiin pompondaalioihin.
Tarhadaaliat eli syyshehkut ovat syystä syyskesän tunnetuimpia kukkijoita. Juurakot istutetaan reilun kokoiseen ruukkuun humuspitoiseen ja kuohkeaan multaan. Esikasvatus lämpimällä ja aurinkoisella paikalla kestää kolmesta kuuteen viikkoon ja taimet siirretään ulos, kun halloista ei enää ole vaaraa. Ennen kukkapenkkiin istuttamista daalioita voi totuttaa päivisin ulkoilmaan, mutta öiksi ne kannattaa siirtää vielä sisälle. Mehevät versot kasvavat ikkunalaudalla nopeasti ja halutessaan taimet voi latvoa, jolloin pensaista kasvaa tiheitä ja tukevia. Latvoista saatavat pistokkaat juurtuvat helposti vesilasissa tai omassa ruukussaan, ja ne voi istuttaa juurakoiden seuraan tai antaa lahjaksi tuttavalle.
Daaliat istutetaan aurinkoiselle tai puolivarjoiselle kasvupaikalle noin viiden sentin syvyyteen. Liian märällä paikalla juurakot mätänevät. Kesän kuluessa huolehditaan kastelusta ja lannoituksesta sekä tarkkaillaan, että etanat eivät hyökkää rapeiden lehtien kimppuun. Lajikkeiden korkeudet vaihtelevat 20-150 cm:n välillä ja korkeimmat lajikkeet kannattaa tukea ajoissa.
Näyttävät ja värikkäät kukat ilmestyvät heinäkuussa ja niitä riittää myös maljakkoon leikattavaksi. Daaliat eivät kestä pakkasta, joten suojaus ensimmäisinä hallaöinä saattaa pidentää pihan kukkaloistoa. Kun pakkanen on purrut versot mustiksi, ne leikataan vajaan parinkymmenen sentin mittaisiksi ja juurakot nostetaan ylös. Niiden annetaan kuivua muutama päivä, jonka jälkeen liika multa karistellaan pois ja juurakot varastoidaan kuivaan turpeeseen viileään kellariin.
