Merenrannalla, vain parin metrin päässä vesirajasta, pajupensas on puhjennut kukkaan. Karvaiset ja pullukat kukinnot ovat pajunkissoja. Lumi on jo sulanut pensaan juurelta ja etelärinteestä, vaikka meressä on vielä miehenkantamajää.
Pensas pajukissoineen on elinvoimaisen ja komean näköinen eli hyvä kuvauskohde. Mieli tekisi ottaa muutama oksa maljakkoon, mutta ei parane, kun ollaan melkein kesämökin pihamaalla.
Pajunkissat liittyvät kiinteästi pääsiäiseen. Keväällä pääsiäisen aikoihin, kun yöpakkaset ovat tehneet aamuksi mukavan hankikannon, on voinut hiihdellä peltojen laitamilla keräämässä pajunkissoja. Näin on tapahtunut monta kertaa.
Pääsiäiseksi on ollut tapana varata suklaamunia ynnä muuta siltä varalta, että naapurin lapset tulevat virpomaan pääsiäisnoidiksi pukeutuneina. Äitien meikkaamat pikkunoidat ovat olleet niin upeita, että on ollut ilo pudottaa koreihin makeisia ja kolikoitakin.
Mutta – sattuipas kerran, että havaittiin jo ikkunasta joukon varhaisteinejä olevan liikkeellä pajunkissarisut käsissään. Eivät olleet pukeutuneet noidiksi, mutta korit olivat palkkaa varten.
Oltiin, kuin ei oltaisi kotona. Kun ovea ei avattu, alkoi teinien talonkierto, ikkunoihin koputtelu ja sisäänkurkistelu. Siinä saisi olla tarkkana, ettei paljastunut, kun verhotkin olivat auki.
Jälkeenpäin huomattiin, että ovikellokin oli tippunut seinältä kuistille.
Pajunkissat on kuvattu 21.3.2009 Lappohjassa.
