Kottaraiset ovat tulleet takaisin, ne viihtyvät siellä missä maata viljellään tai laidunnetaan. Kesämökittyneeltä saarelta ne olivat välillä hävinneet. Viime vuonna uudestaan alkaneen laidunnuksen myötä kottaraiset tekivät pesänsä saunamökin päädyssä olevaan vanhaan pönttöön.

Nyt poikaset ovat jo niin isoja, että joku niistä odottaa pöntön oviaukolla josko emo tulisi kohta taas eväspaketteineen. Poikaset eivät ole niin tummia kuin aikuiset, vaan niillä on vaalea kaula, joka pysyy ensimmäisen talvenkin, vaikka höyhenpeite muuten muuttuukin talvisen tummaksi vaaleine pilkkuineen.

Poikasten valtavat oranssinkeltaiset nokat ovat hyvin näkyviä, ja niin niiden kuuluu ollakin, jotta emo osaa laittaa ruuan oikeaan paikkaan.

Kohta kottaraisen poikaset pyrähtävät jo lentoon. Onneksi ne osaavat lentää heti pesästä lähtiessään, ettei kissa pääse niitä nappaamaan. Kissoista aiheutuu tähän aikaan vuodesta surua ja harmia, mutta eivät ne linnunpoikasia ilkeyksissään nappaa. Eivät voi luonteelleen mitään. Kellon voi laittaa kaulaan pesimäajaksi. Silloin eivät kissat tosin saa myyriä eivätkä hiiriäkään.

Jaa artikkeli