Laukat, eli Allium-suvun kukat ilostuttavat. Hellyttävät pallerot koristavat varsien päitä, jotkut kohoavat korkealle, toiset taas pysyttelevät maan pinnassa.
Laukkojen sipulit istutetaan syksyllä, aivan kuten tulppaanien ja krookukstenkin. Keväällä laukka tekee lehtiruusuketta maan pinnalle ja alkaa rauhallisesti työntää kukkavartta yhä ylemmäs – tai sitten ei, kuten hyvin matalana pysyttelevä pallolaukka (Allium karataviense). Kun varsi on kohonnut siihen mittaan, että kasvi tuumaa olevan jo kukinnan aika, alkaa kukkanupuista muodostua yhä paisuva pallura.
Kukkia kannattaa tarkastella ihan läheltä. Pallerolaukan (Allium sphaerocephalon) kukat ovat luumun kokoisena, tiiviinä ja kovana joukkona hieman soikean muotoisessa kukinnossa, jonka huippuun joskus kohoaa kohonnut nyppylä. Väri on syvän purppuranpunainen.
Monien laukkojen kukat ovat pieniä tähtiä, joissakin kukissa symmetrisenä pallona, joissakin ne muodostavat hyvin rennon, löyhän kukinnon. Keltalaukka (Allium moly) on tällainen löyhä kukkija, kun taas tähtilaukka (Allium christophii) ja jättilaukka (Allium giganteum) kohoavat korkealle esittelemään ylpeinä täydellistä, pöyheän pehmeää pallokukintoaan.
Laukkojen sipulit voi hyvin istuttaa niin syvälle, että lähes niiden päälle pystyy istuttamaan kesäkukkia. Kauneimmillaan laukat ovat perennojen väleissä löyhänä joukkona, silloin ne muodostavat hauskan, harvan pallomeren – ja saavat tukea ympäröiviltä kasveilta.
