Kesäparatiisiin mennäkseen ei aina tarvitse lähteä maalle, kaupungista karkuun. Kaupungeissakin on keitaita, joissa kukat kukkivat, linnut laulavat ja ihmiset hymyilevät rentotuneina.
Kesäsunnuntaina Vallilan siirtolapuutarhassa on leppoisan tekemisen meininki. Kasvimaita kitketään, sorakäytäviä haravoidaan ja auringossa istutaan mehua juoden. Joltakulta on jäänyt puutarhan reunuksen kitkeminen kesken, kun kahvitauko on päässyt yllättämään. Harava ja rikkasanko ovat jääneet käytävän varteen.
Siirtolapuutarhassa mökit ovat tiuhassa, mutta puutarhapalstat ovat yllättävän suuria. Mukaan mahtuu omenapuita, hyötytarha ja lukuisia kukkapenkkejä, oleskelualuetta unohtamatta. Puutarhoja hoidetaan kuin silmäterää, ja sen huomaa. Kukkaloisto on uskomaton, runsaampi kuin tavallisessa puutarhassa keskimäärin.
Juuri nyt parhaimmillaan Vallilan siirtolapuutarhassa ovat helokit, malvat, ritarinkannukset, kärhöt, palavarakkaus ja sormustinkukat. Jasmikkeet levittävät huumaavaa tuoksuaan. Pionit pudottelevat terälehtiään polkujen varsille hurmaaviksi tilkkutäkeiksi. Siirtolapuutarhoissa tapaa myös harvinaisuuksia, erikoisia lajikkeita ja yllättäviä kasvikokeiluja, joten silmät kannattaa pitää auki ja muistilehtiö käsillä. Monen puutarhan omistaja juttelee mielellään kokemuksistaan.
Kukkamuoti näkyy siirtolapuutarhassakin. Ritarinkannuksissa, akileijoissa, lupiineissa ja sormustinkukissa on paljon pehmeitä, puuterisia pastellivärejä. Yksin tämän hetken muodikkaimmista kukista, tähtiputki (Astrantia) löytyy myös monesta puutarhasta.
