Vanha kasvimaa kulotettiin muutama viikko sitten. Polttamalla saatiin vanhat heinänkorret hävitettyä. Uusi, vihreä juolavehnän verso peitti jo koko alueen, kun jyrsin saatiin vappuna paikalle ja käyntiin.
Sytytin oli hukkua ryyppyihin, mutta sitten pölyinen kone pörähti käyntiin. Savua ensin yskittyään se alkoi päristä mukavasti. Hitaalla vaihteella ja jarru ylhäällä kone ohjattiin kohti kasvimaata. Se taitaa olla helpoin keino kuljettaa raskasta konetta, joka ei heilutteluista pidä. Pistetään vain terät pyörimään maan pinnalle ja hitaasti vetämään. Liikkuminen näyttää kilpikonnan etenemiseltä.
Monta vuotta hunningolla rehottaneen kasvimaan jyrsiminen on hyvin hidasta. On oltava kärsivällinen ja jaksettava pyörittää paikallaan, kunnes koko terien syvyydeltä on saatu jyrsittyä.
Lopputulos näytti lupaavalta, mutta maassa lojui miljoonittain juolavehnän juuren paloja. Se osa kasvimaasta, mikä piti päästä heti kärsimättömänä kylvämään, piti siistiä. Pinnalla köllöttävät juuret kerättiin haravalla ja noukkimalla. Kitkemistä tulee riittämään tänä kesänä, onneksi se on mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Saa nähdä, onko se enää hauskaa kesän loppupuolella.
Suurin osa kasvimaasta saa jäädä odottamaan toistuvia jyrsimisiä. Heti, kun maan pintaa taas peittää vihertävä matto, kaivetaan kone taas vajan uumenista ja maa muokataan. Pinnalle nousevat juuret kuivuvat ja kuolevat, ja muutaman jyrsimisen jälkeen juolavehnää ei enää pitäisi kovasti olla.
Koneen pörinä houkuttelee aina naapureita paikalle. – Tuo Hondan jyrsin on paras työjuhta, se kestää vuosikymmenet, totesi saunaa parhaillaan rakentava naapuri.
No niinpä näkyy. Ties kuinka vanha, mutta uurastaa edelleen.