Jungfruskärin maisema on vuosisatojen ajan ollut laidunmaata. Houtskäriläiset torpparit toivat saareen karjaa laiduntamaan kesiksi. Jungfruskärin saaren rikas kasvillisuus onkin yhtä paljon kalkkipitoisen maan kuin metsien avaraksi laiduntamisen tulos. Leppien ja saarnien alla kukkivat keväisin sinivuokot ja kevätesikot, kesällä puolestaan kämmekät.
Laiduntaminen loppui 1960-luvulla melkein koko saaristossa. Pientilallisen kapea leipä on kovan työn takana, ja moni tilallinen lähti luomaan työuraa Ruotsiin saatuaan ensin hyvän maksun kotitilastaan. Kesämökit saaristossa ovat olleet kysyttyjä jo pitkään, ja työssäkäyvillä kaupunkilaisilla oli varaa maksaa.
Jungfruskärin entisiä laitumia on raivattu jo parin vuosikymmenen ajan. Moni laidun ehti kasvaa umpeen 1960-luvulta 1980-luvulle, jolloin Metsähallitus aloitti entisten niittyjen uudelleenraivaukset. Nyt saaressa ovat edustettuina lähes kaikki olemassaolevat laiduntyypit: lehdesniitty, hakamaa ja rantaniitty.
Viime syksynä raivattiin hakamaata Österfladanin lahden pohjukassa. Matalaa lahtea ympäröivä kostea maa kasvaa leppää, jonka alla rehotti kataja. Kataja on saaristossa vitsaus, sillä se peittoaa helposti koko saaren rannasta rantaan. Laiduntavat eläimet eivät voi katajaa syödä, vaan se on raivattava koneellisesti.
Katajikon pois nyhtämisen lisäksi puustoa on harvennettu, ja hakamaan läpi avautuu nyt kaunis näkymä lahdelle. Tänä kesänä sinne tuodaan lehmiä laiduntamaan.
Oma Piha –lehden uusimmassa numerossa 2/2007 on artikkeli saariston maisemanhoidosta laidunnuksen avulla.
