Vanhat pahnat ovat jo puoliksi maatuneet. Ne irtoavat talikolla navetan lattialta painavina laattoina, lampaan papanoiden ja kalkkunan jätöksien toisiinsa kiinnittäminä. Työ on raskasta ja talikon heilauttaminen traktorin peräkärrylle ottaa kylkiin. Illalla pitää muistaa venytellä, niin kuin satujumpassa, ”puu huojuu tuulessa”.

Kun traktorin lava on ääriään myöten täynnä, se ajetaan pellon laitaan. Siellä on kompostikasa, jossa vanhat pahnat saavat maatua rauhassa vielä pari vuotta. Vasta sen jälkeen kompostimulta kelpaa rikastuttamaan ruusujen ja muiden koristekasvien elämää. Loppuun asti palamatonta kompostia voi käyttää, mutta ainoastaan maan pinnalla – liian tuore lanta on kasveille aivan liian väkevää. Kasvit saavat typen yliannostuksen ja pienet hiusjuuret kärventyvät joutuessaan lannan kanssa kosketuksiin.

Lantakasan vieressä on sileä kallio. Aurinko ja sateet ovat jo sulattaneet lumen aukeilta paikoilta, vain metsän siimeksessä piileskelee lumi ja jää. Navetassa on jo raikas, puhdas tuoksu.

Jaa artikkeli