Paukkupakkaset saavat ihmisen pohtimaan omavaraisuutta. Sähkökatkoksen tullessa herää ajatus: jäätyvätkö putket, huurtuvatko ikkunat, jäädymmekö me itse taloomme?

Polttopuun salat ovat auenneet minulle vasta aivan viime aikoina. Puun on oltava ylivuotista, siis vähintään vuosi sitten kaadettua. Jos puupöllit varastoidaan liian pitkän aikaa kaarnoineen, ne menevät pilalle, kun eivät pääse kuivumaan. Ne olisi hyvä pilkkoa haloiksi aika pian kaatamisen jälkeen, mielellään keväällä.

Kuiva puu lämmittää parhaiten. Kuivuuden tunnistaa soinnillisesta äänestä puuta napautettaessa. Syksyksi puut kerätään mielellään liiteriin, pois sateesta. Muuten ne vettyvät niin paljon, ettei niistä ole liedessä mitään iloa, sihinää vain.

Nainenkin selviää hyvin halkotöistä, kun nämä perusasiat ovat selvillä. Osa työstä on kevyttä pikkuoksien sahaamista, sillä ohutta risua tarvitaan sytyttämiseen. Paksumpien palojen katkaisuun voi käyttää sähkökäyttöistä moottorisahaa, jota on kevyt käyttää, minulle on kerrottu. Kirveistäkin löytyy hyvin kevyitä malleja. Voi sitä nautintoa, minkä itse pilkotut puut omin käsin sytytetyssä hellassa tuottavat!

Jaa artikkeli