Joulun tienoot ohut lumenhupene peitti maat. Vuodenvaihteeksi saatiin muutamia öisiä vesisateita, ja maa mustui taas. Onhan se aikamoista, että ollaan jo uuden vuoden puolella, eikä pysyvästä lumipeitteestä ole tietoakaan edes täällä sisämaassa.
Mitään vahinkoa ei sentään ole vielä tapahtunut. Vesisateet ovat olleet niin lämpimiä, että vesi on valunut pois, eikä jää ole kuorettanut kukkapenkkejä eikä edes nurmikoita. Sen verran on kuitenkin ollut kylmää, että syvemmältä maa on roudassa, eivätkä kasvit ole lähteneet kasvuun.
Kiinanpionin (Paeonia lactiflora) silmut ovat turvallisesti maan uumenissa, ja varhaisten lajipionien silmut pilkottavat maasta niin kuin pitääkin. Kuvassa näkyy kaukasianpionin (P. mlokosewitschii) viime kesäisiä, ruskettuneita varsia ja keskellä punaiset, levossa olevat silmut. Ei niitä niin vain narrata kasvuun! Tarhakurjenmiekan (IrisBarbata-ryhmä) lehdet törröttävät vielä pystyssä ja tyveltään vihreinäkin, mutta se on vanhaa, viime kesäistä kasvua. Tulevan kesän kasvusilmut ovat vielä tukevasti maan sisällä. Olisihan nuo vanhat lehdet voinut krapsia poiskin, mutta siinä ne nyt toimivat vähän niin kuin katteena, suojaavat nopeilta lämpötilan vaihteluilta ja keräävät luntakin, jos nyt sitä joskus vielä tulee.Muutamat päivänliljat (Hemerocallis) ovat kyllä lähteneet kasvuun. Viimekesäiset lehdet ja kukkavarret ovat ruskettuneet ja painuneet maata vasten, mutta juurakon keskeltä nousee uutta kasvua, uusista silmuista. Sen tunnistaa siitä, että versojen kärjet ovat teräviä ja tuoreita. Tämän vertaisesta kasvusta ei vakiintuneelle päivänliljalle ole mitään vahinkoa. Maanalaisessa juurakossa on niin paljon vararavintoa, että se jaksaa kyllä kasvaa ja kukkia entiseen tapaan tulevanakin kesänä, jos vain saamme talvea tähän väliin.
