Orkidea mielletään vaikeaksi viherkasviksi. Eksoottinen ulkonäkö vaikuttaa vaativalta. Perhoskämmekkä (Phalaenopsis spp.) on orkideoista helpoin hoidettava, miltei järjettömän vaatimaton. Muutamalla perusohjeella saa kasvin kukkimaan yhä uudestaan ja uudestaan.
Vain pari asiaa on muistettava. Perhoskämmekkä ei pidä seisovasta vedestä lehtiruusukkeessaan. Jos sinne lorahtaa vettä, niin kuin helposti kasteltaessa käy, voi pieneen lätäkköön tupata talouspaperin kulman, johon ylimääräinen vesi imeytyy saman tien. Huoneilma kuivattaa loput.
Tavallinen virhearvio on, että kämmekät olisivat kaikki kosteikon kasveja. Perhoskämmekkä ei kasva luonnollisessa ympäristössään suolla, vaan kiinnittyy puun oksankohtaan. Sen juuret ovat siis ilmassa eivätkä mullassa.
Siksi onkin tärkeää, että kämmekkä istutetaan kuorisilppuiseen orkideamultaan tai vaikka sammaleeseen. Kauppojen orkideamulta saattaa olla jopa liian tiivistä, joten sen sekaan voi laittaa styroksinpaloja, kevytsoraa tai viinipullonkorkkeja.
Kasvi saa mielellään roikkua amppelissa. Juuret työntyvät ulos kuorikkeesta tai sammamättäistä, se kuuluu asiaan. Jos kasvi ei pysy amppelissa vaan tahtoo kaatuilla irtonaisten juurten ja kasvualustan takia, sen voi kiinnittää astiaansa vetämällä rautalankaa astian, juurten ja lehtiruusukkeen ympäri.
Pari kertaa viikossa kasvi kannetaan ammeeseen, jossa sitä suihkutellaan. Tästä kasvi nauttii suuresti. Vedellä saa muutenkin sumuttaa kämmekän lehtiä vaikka päivittäin. Kukkia ei kannata suihkuttaa, sillä vesi tekee niihin rumia täpliä.
Perhoskämmekän kasvualustaan voi välillä lorauttaa vettä, vaikka muuten sitä ei runsaasti kastellakaan suihkutuksen lisäksi. Uudelleen kukkimisen salaisuus on orkidealannoite. Sitä sekoitetaan mikroskooppisen pieni määrä kasteluveteen, jota annetaan korkeintaan kerran viikossa. Kämmekkä ei ole mikään syöppö.
