Osmankäämit koristavat pellon laitaa. Kosteat ojat ja lammet ovat tärkeitä paikkoja sammakoille, hyönteisille sekä niitä syöville isommille otuksille.
Kaupungeissa ei valitettavasti kosteikkojen tärkeyttä ymmärretä. Ojat siirretään betonisiin kanaviin, jotteivät näyttäisi epäsiisteiltä. Tälläkin hetkellä Espoossa on päätetty Monikonpuron täytöstä ja siirtämisestä betoniseen uomaan ja osittain myös betoniputkeen. Mallia on otettu Euroopan suurkaupungeista.
Jos tosissaan halutaan katsoa eteenpäin, ei kaupunkien suunnittelussa pitäisi tyytyä muissa maissa jopa satoja vuosia sitten keksittyihin malleihin, jotka sittemmin on huomattu huonoiksi. Tulvat niillä kaupunkialueilla, joissa ojat ja virrat on siirretty betonikanaviin, riesaavat jatkuvasti. Kun sataa, vesi kohisee katoilta ränneihin, siitä kovaa vauhtia edelleen viemäreihin ja kanaviin. Jos sadevedellä ei ole mahdollisuutta imeytyä maahan missään vaiheessa, kohoaa kanavien pinta nopeasti ja tulvii yli äyräiden.
Onkin harmillista, että meillä seurataan sellaista esimerkkiä, joka on jo vanhentunut. Betoniset puronuomat eivät ole kestävän kehityksen mukaisia. Kestävä kehitys tarkoittaa sitä, että sen mukaan rakentaen ja toimien jätämme tuleville sukupolville perinnön, joka tukee luontoa ja sen monimuotoisuutta. Monikonpurossa elää tällä hetkellä runsas kalakanta. Monikonpuron kalat tuskin tulevat nauttimaan elämästään putkessa.
Sadevedet voidaan johtaa toisinkin. Saksan ja Hollannin kaupunkialueille on viime aikoina rakennettu lampia ja puroja, joihin vedet talojen katoilta ja teiltä kerätään. Sellaisissa kosteikoissa viihtyvät sudenkorennot ja kurjenmiekat, sammakot ja ennen kaikkea lapset.
