Näinä päivinä kuusikauppa käy kiivaimmillaan, ja metsänomistajillakin alkaa olla kiire kuusimetsään. Valtaosa markkinoilla olevista kuusista on kasvanut Suomessa. Tarjolla on myös pihtakuusia, jotka on pääsääntöisesti kasvatettu tanskalaisilla viljelmillä. Kuusi säilyy edustavana loppiaiseen, kun se saa jatkuvasti imettyä vettä. Ovela lisää veteen sokeria tai kukkaravinnetta.
Kuuseen voi suhtautua kuin suureen leikkokukkaan. Kuten ruusut ja tulppaanit, se tarvitsee jatkuvasti vettä, eikä siedä suuria lämpötilan vaihteluita. Siksi metsästä kaadettua kuusta varastoidaan ensin joitakin päiviä puoliviileässä autotallissa tai ulkovajassa. Vaiheittainen sulaminen on tärkeää etenkin Pohjois-Suomessa, jossa ennen joulua on ollut kipakoita pakkasia.
Kuusen lopullinen korkeus säädetään vasta sisällä, kun kuusta sovitetaan paikoilleen. Kun se on sahattu sopivaan pituuteen, puu kiinnitetään tukevasti jalkaan, ja kuusenjalka täytetään raikkaalla vedellä. Vettä kuluu runsaasti etenkin ensimmäisinä vuorokausina, joten veden pintaa on hyvä aika ajoin tarkkailla. Kuten kaikki muutkin kasvit, kuluu kuusen aineenvaihduntaan myös ravinteita. Jos kuusta haluaa hemmotella, voi kasteluveteen liuottaa pari teelusikallista sokeria. Myös pieni määrä huonekasvien kasteluveteen lisättävää ravinnetta virkistää kuusta.
Hyvällä hoidolla neulaset säilyvät elinvoimaisina ja kuuseen voi jopa kasvaa uusia, vaaleanvihreitä kerkkiä. Vaikka suomalaisella metsäkuusella onkin vakaa asema ”oikeana” joulupuuna, on sen viljellyillä kilpailijoilla neulasten suhteen etulyöntiasema: pihtojen neulaset eivät kuivuttuaan karise.
