Vuoden vihannes 2005 on ruokapöytien ja hevi-tiskien väriläiskä, kirpeän pirteä paprika. Paprikoiden värikirjo on niin laaja, ettei vihannesmaailmasta helposti löydä vastaavaa. Tutuimpien punaisten, keltaisten ja oranssien lajikkeiden lisäksi myyntitiskeiltä voi löytää liloja, tummanvioletteja, valkoisia ja ruskeita paprikoita. Vihreitä vihannespaprikalajikkeita ei sen sijaan yllättäen ole olemassakaan – paprika värittyy aina vihreästä jonkin muun väriseksi, jos sen annetaan kehittyä riittävän pitkään.
Paprika on erinomainen vitamiinilähde. Se sisältää muun muassa C- ja E-vitamiineja, A-vitamiinin esiasteita sekä B-ryhmän vitamiineja. Kasviksista paprika on yksi parhaista C-vitamiinin lähteistä. Paprikalla on korkean karotenoidipitoisuuden ansiosta myös antioksidatiivisia vaikutuksia.
Vuoden Vihanneksen valitsevat vuosittain puutarha-alan keskusjärjestö Puutarhaliitto ja Kotimaiset Kasvikset ry apunaan muut alan järjestöt ja asiantuntijat. Tavoitteena on vihannesten käytön ja tuntemuksen monipuolistaminen.
Kolumbuksen laivoilla Eurooppaan
Koisokasvien (Solanaceae) heimoon kuuluvat paprikat (Capsicum spp.) ovat peräisin Keski-Amerikasta, jossa niitä viljeltiin jo 3000-5000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Eurooppaan paprika rantautui Kolumbuksen löytöretkien seurauksena. Tulisen paprikan toivottiin korvaavan siihen aikaan kalliin tuontimausteen, mustapippurin. Espanjalaiset alkoivatkin kutsua uutta kasvia pippuriksi ja tuote tuli maustemarkkinoilla tunnetuksi Espanjan pippurina.
Euroopassa paprika ei heti saanut kovin vahvaa jalansijaa. Espanjan lisäksi paprikan viljely yleistyi vain Unkarissa. Sen sijaan paprika levisi nopeasti Euroopasta itään, ja on yhä oleellinen maun ryydittäjä muun muassa intialaisessa, thaimaalaisessa ja kiinalaisessa keittiössä.
Viljely päässyt vauhtiin Suomessakin
Paprikaa mielivien suomalaisten on pitkään pitänyt tyytyä tuontipaprikaan. Viime vuosien aikana paprikan viljely on kuitenkin päässyt vauhtiin Suomessakin. Paprikaa kasvaa kasvihuoneissamme jo kahdeksan hehtaarin pinta-alalla, kun vuosituhannen alussa tuotantoala oli vain hehtaarin luokkaa. Suomalainen syö paprikaa noin 2,5 kg vuodessa. Kotimaisen paprikan osuus tästä on vajaat kymmenen prosenttia.
Suomessa tuotetaan lähes yksinomaan miedonmakuisia paprikalajikkeita eli niin sanottuja vihannespaprikoita. Tuliset maustepaprikat eli chilit ovat ainakin toistaiseksi pääsääntöisesti tuontitavaraa.
Paprikan maku on parhaimmillaan tuoreena ja vastapoimittuna. Peruslajikkeista punaisen paprikan maku vastannee perinteistä mielikuvaamme siitä, miltä paprika maistuu. Keltahedelmäiset lajikkeet ovat maultaan hieman punaisia miedompia ja aavistuksen makeampia. Oranssin vihannespaprikan maku on muita ”perusvärejä” selvästi makeampi.
