Pihan ruusut selviytyvät talvipakkasista, kun niiden tyvellä on riittävästi multaa. Kallisarvoinen jalostuskohta on syytä peitellä selvästi maan pinnan alapuolelle, jotta ruusut kukkivat yhtä kauniisti myös ensi vuonna. Öljyturve ja havunoksat luovat aroille kasveille parhaimmat edellytykset talvehtimiseen. Köynnökset lasketaan seinältä maahan tai peitellään huovalla.
Talven viimat ja pakkaset eivät enää ole kaukana. Pihan arimmat juurakot ja kesäkukat on jo nostettu suojaan. Nyt vuorossa ovat jalot ryhmäruusut, jotka menestyvät meidän oloissamme kestävän juuriston ansiosta. Lähes kaikki ryhmäruusut on vartettu, eli niiden verso on liitetty toisen ruusun juurakkoon. Liitoskohdassa ruusujen versot kasvavat nopeasti kiinni toisiinsa, jolloin jalo ja kauniisti kukkiva ruusu on saanut uudet, valmiiksi kehittyneet juuret.
Liitoskohdan voi erottaa ruusun tyvellä olevana paksunnoksena. Jo istutettaessa kuopasta neuvotaan tekemään niin syvä, että jalonnuskohta jää vähintään 15 senttiä maan pinnan alapuolelle. Uudestaan jalonnuskohdan syvyys tarkastetaan joka syksy. Jos ruusu paleltuu jalonnuskohtaa myöten, jää jäljelle vain kestävä juuristo, josta kuitenkin kasvaa kokonaan eri näköinen ruusu.
Talveksi ruusujen tyvelle voikin varmuuden vuoksi levittää paksun kerroksen turvetta. Helpoimmalla parhaaseen lopputulokseen pääsee käyttämällä erityistä öljyturvetta, joka estää myös kosteuden haitallisia vaikutuksia. Jos syksy on sateinen, läpimäräksi vettynyt turve voi jäätyessään vaurioittaa ruusuja. Siksi turve pyritään levittämään vasta suurimpien syyssateiden jälkeen. Öljyturve ei ominaisuuksiltaan poikkea tavallisesta niin paljon, etteikö sitä keväällä voisi hyödyntää pihan töissä kuin mitä tahansa turvetta.
Ruusujen hoitoleikkaus tehdään vasta keväällä, mutta ruusupenkin syystyöt sujuvat helpommin, jos versoja lyhentää noin yhden kolmasosan verran. Enintään syksyllä leikataan puolet ruusujen korkeudesta. Loppu leikkaustarve on helppo määrittää keväällä, kun nähdään, missä kunnossa ruusut talven jäljiltä ovat.
Syyslehtiä ruusupenkin suojaksi ei levitetä, sillä mikäli lehdet pääsevät liiskaantumaan ja jäätymään tiiviisti maan pintaa vasten, ne saattavat vain pahentaa vaurioita. Havunoksia ruusujen tyvelle sen sijaan voi levittää. Niiden alle jää hengittävä ilmakerros, ja havujen päälle kertyy helposti paksu ja suojaava lumikerros. Havuilla peitellään myös maahan lasketut köynnökset. Jos ruusua ei lasketa maahan, kiedotaan sen talvisuojaksi eristävä huopa. Ylimmät versonkärjet paleltuvat herkimmin, mutta tärkeintä on, että köynnöksen tyvi ja vahvimmat versot saavat suojan.
