Amerikkalaiset halloween-perinteet ovat rantautumassa myös Suomeen. Juhlapyhän tärkein komistus on mahdollisimman suuri kurpitsa, joka koverretaan hehkuvaksi lyhdyksi. Pikkulyhtyjä voi askarrella kauniista koristekurpitsoista tai vaikka appelsiineista. Kynttilän sijasta lyhdyn sisälle voi piilottaa myös paristokäyttöisen sähkövalon. Lue, millainen tarina lyhdyn taakse piiloutuu ja tee pihalle oma, upea Jack O’Lantern!
Kurpitsalyhdyn tarina
Suomessa pyhäinpäivänä on totuttu sytyttämään kynttilöitä omaisten haudoille. Kurpitsasomisteet ja halloweenjuhlat ovat kuitenkin kasvattaneet suosiotaan myös meillä. Halloween on palaamassa juurilleen, sillä perinne on saanut alkunsa Euroopan muinaisista kulttuureista. Suomessa halloweenia on muinoin vastannut kekri. Irlannissa asuvat keltit puolestaan juhlivat lokakuun lopussa uutta vuotta. Uskottiin, että vuoden kuluessa kuolleiden henget lähtivät tuolloin liikkeelle etsiäkseen uusia sieluja.
Irlantilaisen tarun mukaan kauan sitten eli huonokäytöksinen juoppo Jack, joka ryyppyreissuillaan oli tutustunut itse piruun. Piru saapui moneen otteeseen paikalle lunastamaan Jackin sielua, mutta aina Jack onnistui huiputtamaan sitä. Kun Jack lopulta kuoli, eivät taivaan portit auenneet syntiselle huijarille.
Seuraavaksi Jack pyrki helvettiin, mutta piru oli suuttunut aikaisemmista tempauksista niin, että hänellä ei ollut pääsyä helvettiinkään. Sen sijaan piru heitti Jackille tulisen kekäleen, jotta Jack näkisi kulkea ikuisessa pimeydessä. Jack kaiversi hiilen suojaan nauriin sisälle. Tarun mukaan edelleen voi pyhäinpäivänä nähdä Jackin kulkevan pimeässä etsien uutta kotia.
Tästä tarusta lyhty sai nimekseen Jack O’Lantern – Jack’in lyhty.Irlantilaiset kaiversivat uudeksi vuodeksi naurislyhtyjä ja veivät lyhtyperinteen mukanaan Amerikkaan. Siellä ei kuitenkaan löytynyt nauriita kaiverrettavaksi. Niinpä lyhty kaiverrettiin nauriin sijaan kurpitsaan.
Näin lyhty kaiverretaan
Kurpitsalyhtyä varten hankitaan mahdollisimman suuri ja kaunis kurpitsa. Juhlia varten lyhty valmistetaan korkeintaan päivää tai paria aiemmin, sillä kaiverrettu kurpitsa painuu nopeasti kokoon. Valmis lyhty säilyy parhaiten viileässä.
Ennen kaivertamista malli kannattaa suunnitella paperille. Malleja erilaisille naamoille ja koristeaiheille löytyy monilta amerikkalaisilta nettisivuilta. Kasvojen lisäksi kurpitsan kylkeen voi kaivertaa lepakoita, luurankoja, köynnöksiä tai vaikka syksyisen maiseman.
Kurpitsa kannattaa pestä ja kuivata ennen kaivertamisen aloittamista. Ensin leikataan pois kurpitsan kansi. Leikkaa kannesta niin suuri, että kurpitsan hedelmälihan mahtuu helposti kaivamaan ulos. Pidä veitsi leikatessa vaakatasossa, jolloin valmiin kurpitsan kansi ei pääse tipahtamaan kurpitsan sisään. Kun kansi on leikattu, pehmeä sisus ja siemenet kaivetaan pois. Hyvä paksuus lyhdyn seinämille on pari-kolme senttiä.
Sopivia välineitä kurpitsan kaivertamiseen ovat terävät hedelmäveitset, sahateräiset leipäveitset ja pyöreä jäätelökauha. Pyöreitä reikiä syntyy nopeasti omenaporalla. Paperisen mallin voi kiinnittää muutamalla neulalla suoraan kurpitsaan, jolloin kolojen ääriviivat on helppo painaa kevyesti hedelmän pintaan. Leikkaa ensin pienet aukot. Suurien aukkojen sijoittelussa kannattaa huomioida kurpitsan muoto. Jos isoja reikiä tehdään kurpitsan alaosiin, valmis lyhty luhistuu herkästi.
Lopuksi kurpitsan sisään asetetaan tuikku, nostetaan kurpitsan kansi paikoilleen ja komeus asetetaan oven pieleen tai parvekkeelle säikäyttämään ja piristämään ohikulkijoiden mieliä. Kuten muitakin kynttilöitä, ei kurpitsalyhtyä jätetä vartioimatta. Tuikun asemesta valoa antavat myös sähkökynttilät, jolloin kurpitsan voi nostaa hehkumaan myös pimeään huoneeseen.
Samalla periaatteella syntyvät pikkulyhdyt koristekurpitsoista ja appelsiineista. Lyhdyistä voi rakentaa kokonaisen kauhugallerian. Sitten vain odottamaan lepakoita, kummituksia ja noitia!
