Aamuisessa maisemassa viipyvä sumu ja lammikoiden litinä kuuluvat syksyyn, mutta kesäkurpitsoille niiden ilmestyminen tietää ongelmia. Kurpitsamaalta saa kuitenkin syötävää pakkasiin saakka, kunhan pelastaa kypsyvät nuijat ja pallot märkyydeltä. Sato pelastuu ilmastoinnilla.
Kasvavien kesäkurpitsojen mätänemisen taustalla ei yleensä ole kasvitautia tai salaperäistä kurpitsantuhoojaa. Ratkaisu piilee kurpitsan kasvuympäristössä. Lehtien alla piilevät kesäkurpitsat mätänevät herkästi kärkiosistaan, jos ne eivät sateiden välillä ehdi kuivua. Yökosteuden ja märän maan ansiosta ne eivät välttämättä kuivu poutaisenkaan päivän aikana. Mätäneminen voi lopettaa sormenpaksuisen kurpitsan kasvun alkuunsa ja levitä suuressakin hedelmässä nopeasti.
Syksyn tullessa kannattaakin kurpitsoista poistaa lehtiä niin, että kasvusto pääsee tuulettumaan ja kuivumaan. Lehtiä poistetaan läheltä maanrajaa, jolloin tuuli pääsee kuivattamaan kasvia ja maata myös alhaalta päin. Köynnösmäisesti kasvavista kurpitsoista voi poistaa kokonaisia sivuhaaroja, jos lehtiä jää kasviin silti runsaasti, eikä poistettavissa haaroissa ole kehittymässä hedelmiä. Jos kypsyvät hedelmät makaavat märässä maassa, kannattaa niiden alle sujauttaa vaikka pala styroksia, jolloin niiden ulkonäkö säilyy ensiluokkaisena.
Kesäkurpitsat saattavat syksyllä innostua tuottamaan muhkeita hedelmiä joka viikoksi. Nuorina poimitut hedelmät sopivat salaatteihin ja grillivartaisiin, suuriksi kasvaneista kurpitsoista syntyy makoisia keittoja ja juustoisen kuorrutuksen saavia kurpitsaveneitä. Talvikurpitsojen tapaan niistä voi valmistaa myös säilykkeitä ja hilloja. Sellaisinaan kesäkurpitsat säilyvät jääkaapin vihanneslokerossa noin viikon.
