Huhtikuun alku on hyvä hetki ottaa kasvihuone käyttöön. Pahimmat pakkaset ovat jo menneet ja huone lämpiää auringonpaisteessa kesäisiin hellelukemiin.
Luonnonvalo on riittävä kasvulle helmikuulta alkaen ja ammattilaistarhurit ovatkin keränneet kurkkusatoa jo kuukauden päivät ja ensimmäiset kotimaiset tomaatit ovat kypsyneet maaliskuun lopulla. Varhaissadon tuottamisessa kuluu runsaasti lämmitysöljyä. Huhtikuussa sääolot ovat kuitenkin muuttuneet niin, että harrastajainkin kannattaa käynnistää viljelytoimet.
Kevättalvella aurinkoiset päivät riittävät lämmittämään kasvihuoneen yli + 20 asteen, vaikka ulkona olisikin pieni pakkanen. Öisin kasvihuone tarvitsee lisälämmitystä.
Pienessä kasvihuoneessa riittää sähköpatteri tai lämminilmapuhaltaja pitämään lämpötilan plussan puolella. Kun kevät etenee, niin satunnaisia halloja voi torjua vaikkapa varastoimalla päivän lämpöä mustiin vesitynnöreihin. Kasvihuone itsessäänkin ilman lisälämpöä pitää muutaman asteen lyhytaikaisen hallan loitolla.
Lisälämmön tarpeen voi laskea. Vaikuttavia tekijöitä ovat kasvihuoneen pinta-ala, katemateriaali ja haluttu sisä- ja ulkolämpötilan ero. Huhtikuussa Etelä-Suomessa voidaan olettaa, että yli 10 asteen pakkasia ei enää tule. Jos sisälämpötila halutaan pitää aina yli +10 asteen, on lämpötilaero 20 astetta. Lasihuoneen kertoimena eli ns. k-arvona käytetään 10, mutta kaksinkertainen muovikate eristää paremmin ja sen kerroin on noin 6. Paksu 16 mm kennolevyn k-arvo on vain noin 3. Jos lasihuoneen pinta-ala on 12 neliömetriä, tulee laskelmaksi 10 x 20 x 12 = 2400 W eli lämmöntarve on 2,4 kW. Kennolevyhuoneessa lämmöntarve on vain kolmasosan lasihuoneen lämmöntarpeesta.
