Kotimaisen omenan viljelyn säilymisen ja viljelyalan kasvamisenperusedellytys on hedelmän hyvä laatu, sillä laadukkaalla tuotteellariittää kysyntää. Viranomaisten tekemien pistokokeiden perusteellakotimaisen omenan ulkoinen laatu on ollut tuontiomenaa huonompaa.Kuluttajien mukaan suomalainen omena on kuitenkin maukas, terveellinen jaturvallinen, kertoo tutkija SIRKKA MALKKI Työtehoseurasta. Kotimaisenomenan voi huoletta syödä kuorineen, koska siinä ei olepintakäsittelyaineita ulkomaisten omenoiden tapaan.
Työtehoseuran puolitoistavuotta sitten aloittama projekti ¤Työtäpoimijoille, lajitellen laatua omenille¤ keskittyi sadonkorjuun ja-käsittelyn vaikutukseen omenan laatuun. Keskeisiä johtopäätöksiäesiteltiin keskiviikkona Lohjansaaressa pidetyssä tiedotustilaisuudessa.
Laatu syntyy omenatarhoissa viljelymenetelmien ja kasvutekijöiden summana.Sadonkorjuulla ja -jatkokäsittelyllä sitä pystytään parhaimmillaankin vainylläpitämään, mutta ei parantamaan.
Malkin mukaan poiminta-ajankohdan nykyistä tarkempi määrittäminen on yksitapa parantaa omenoiden laatua. Useimmilla tarhoilla oikea kypsyysarvioidaan edelleen silmällä, vaikka tarjolla olisi tarkempiakinvaihtoehtoja.
Haluaako kuluttaja samaa kuin viljelijä?
Lajikkeen valinta on yksi askel laadukkaan omenan tuottamisessa. Suomessaviljeltävät omenat ovat pienikokoisia, ohutkuorisia ja herkästikolhiintuvia. Lyhyestä kasvukaudesta johtuen lajikkeiden pitää ollatalvenkestäviä. Viljelijät haluaisivat tuotantoon uusia lajikkeita, joidenomenat ovat suuria ja maukkaita. Niiden pitäisi olla myös viljelyvarmoja jakestettävä varastointia. – Lajikejalostus on kuitenkin hidasta ja työlästä,tuloksia saadaan vasta vuosien kuluttua, Malkki muistuttaa.
Jotta omenat menisivät kaupaksi, pitäisi tietää, millaisia omenoita kauppaja erityisesti kuluttajat haluavat. Tällaista selvitystyötä Työtehoseuraalkaa seuraavaksi tehdä, kun tuore projekti ¤Kotimaisen omenankuluttajalähtöinen markkinointi¤ pyörähtää käyntiin.
Lajikerunsaus aiheuttaa päänvaivaa
Nykyinen runsas omenalajikkeiden määrä on markkinoinnin kannaltaongelmallista. Kuluttajat eivät tunne erilaisia omenoista saati niidenkäyttötarkoituksia. Malkin mukaan viljelijöiden olisi mahdollista parantaatuotantonsa kannattavuutta keskittymällä pieneen määrään lajikkeita, joitatuotettaisiin nykyistä suurempia määriä. Nyt viljelyalojen pienuuden takiapuutarhoilta tulee kauppoihin pieniä määriä kutakin lajiketta.
Hyvä pakkaus suojaa ja houkuttelee
Omenat lajitellaan tarhoilla koneellisesti joko koon tai painon mukaan.Lajittelulla saadaan omenaerästä tasalaatuinen. Omenat pakataan 10 – 12kilon kartonkisiin laatikoihin. Kaupoissa kartonkilaatikot tyhjennetääntiskeille suuriksi kasoiksi. Herkkä tuote kärsii, eikä tilannetta parannakuluttajien hypistely mieleisiään omenoita valitessa.
Malkin mukaan kannattaisi kokeilla omenoiden pakkaamista erilaisiinyksittäispakkauksiin niin sanottujen bulkkituotteiden tarkoitettujenlaatikoiden lisäksi. Kunnollinen pakkaus ehkäisee kolhiintumista japidentää omenoiden myyntiaikaa. Hyvä pakkaus myös houkuttelee ostamaan.Tuloksena onkin usein suuri keko mustelmaposkisia omenoita.
Kakkosluokka jatkojalostukseen tilalla
Kauppa vastaanottaa yleensä vain ekstra- ja I-luokan omenaa. Omenatilojenongelmaksi jää, mitä tehdä II-luokan ja talouskäyttöön soveltuvilleomenoille. Kotimainen teollisuus ei suomalaista raaka-ainetta halua, koskaulkomaista saa halvemmalla. Malkin neuvo on jatkojalostus tilalla. Sillointarvitaan kuitenkin tietotaitoa, rahaa ja tekniikkaa. Myös tuotteidenmarkkinoinnin pitää olla kunnossa.
Silloin kun omena ei mene suoraan lajittelusta myyntiin, se pitääluonnollisesti varastoida. Useimmilla omenatiloilla ei kuitenkaan olekylmävarastoja, tai varastot ovat liian pieniä. Kuitenkin kylmässäomenoiden elintoiminnot hidastuvat eli ne säilyvät myyntikelpoisinapitkään.
Kaikki Suomessa viljeltävät lajikkeet eivät kestä varastoimista jakylmävarastoinninkin jälkeen tavara pitäisi saada myyntiin mahdollisimmanpian.
