Yleensä puutarhakirjat kirjoitetaan viherpeukaloille. Virkistävän erilainenon Merja Turusen ja Sirpa Ylösen Puutarhanhoito poropeukaloille.(Loki-Kirjat 2003). Liioittelematta voi sanoa, että reilut 200-sivuinen opus kertoo likipitäenkaiken, mitä aloittelijan tarvitsee tietää. Itse poropeukalokaartiinkuuluvana selviydyin kulumassa olevan kasvukauden puutarhatöistä mielestänimainiosti kirjan avulla, toteaa Aino Ukkala.
Esimerkiksi porkkanan kasvattajia kirja neuvoo: ” Porkkanan nostossatarvitaan talikkoa. Naatista vetämällä porkkanat saattavat katketa maahan,eikä katkennut porkkana säily.” Kirja antaa, mitä nimi lupaa: aletaan aakkosista, maaperästä, maalajeistaja työkaluista.
Sisältö jakautuu syötäviin kasveihin ja silmäniloon. Lopuksi paneudutaanvastoinkäymisiin ja maanparannukseen. Myös kasvihuone saa osansa.
Kirja ei pelota ulkonäöllään. Se ei ole liian hieno. Pehmeät kannet jaruskeavalkoiset piirroskuvat tekevät siitä käyttökirjan, jonka voi ottaavaikka mukaan kasvimaalle. Joidenkin kasvien kuvia jäi kaipaamaan. Muutaman ”hupikuvan” tilalla olisivoinut olla reilusti tiedottava kuva. Esimerkiksi tuholaisiasuurennuslasilla tiirailevan eukon tilalla hyödyllisempi olisi selkeä kuvatuholaisesta. Kokonaisuutena kirjan ansiot ovat kuitenkin kiistattomat.
Teos on kirjoitettu osittain minä-muotoon. Se luo mukavan läheisen sävyn.Kirjoittajat tuovat kursailematta esiin myös omia kommelluksiaan eloisastikuvaillen: ”Isäni maistoi uteliaisuuttaan ensimmäisiä chilejä ja noitui sen jälkeen,mitä ihmettä minä oikein kasvatan, kun polte ei lopu millään.”
Värikuvia pursuavien ”riikinkukkokirjojen” rinnalla Puutarhanhoitoporopeukalolle synnyttää nostalgisia tunnelmia. Selkeän tekstinsä ansiostase sopisi vaikkapa oppikirjaksi.
