Satafood ja Saarioinen Oy ovat käynnistäneet uuden ”Ympäristö- ja viestintä – lisää kilpailukykyä sopimustiloille” -nimisen kehityshankkeen. Se on suunnattu Saarioinen Oy:n sopimusviljelijöille, joita hankkeen piirissä on 70 kappaletta. – Maa on se työkalu, millä viljelijä työnsä tekee joko hyvin tai huonosti, sanoo viljelypäällikkö ELISA TIKANMÄKI.
Satafoodilla on kolme maatalousalan kehityshanketta. Yksi koskee broilerituotantoa, toinen viljaa ja tämä uusin vihannesteollisuuden sopimusviljelyä. – Hankkeiden perimmäisenä tarkoituksena on kysymys siitä, että suomalainen elintarviketalous on kannattava ja silloin sen jokaisen lenkin tulee olla kannattava, sanoo toimitusjohtaja Eila Törmä Satafoodista.
– Meillä on täällä hyvät yritykset ja huippuluokan tuottajat. Viljelijät ovat nuoria, tilat ovat hyvässä kunnossa ja vallalla on tahtotila.
– Enää ei viljelijöiden piiristä kuulu ääniä, että vain teollisuus hyötyy. On myös ollut hienoa huomata teollisuuden sanovan, että ilman tuottajia ei olisi teollisuuttakaan, toteaa Eila Törmä.
Viljelypäällikkö Elisa Tikanmäen mukaan sopimustuotannon rooli on muuttunut. – Aikaisemmin sopimustoimintaa harjoitettiin vain siksi, että saadaan riittävät määrät kiloja kasaan. Nyt sopimustoiminta on laajaa kouluttamista ja vuorovaikutusta.
Tikanmäen mukaan uusi kehittämishanke on Saarioisten toinen laaja sopimusviljelijöihin kohdistuva hanke.
– Ensimmäinen oli ”puhtaasta luonnosta” -hanke, jolloin sopimusviljelijät tulivat laatujärjestelmien piiriin. Nyt alkavan hankkeen alkuosa keskittyy maa-asioihin. Maa on se työkalu, millä viljelijä työtänsä tekee, joko hyvin tai huonosti.
– Hanke ei ole pelkkää kouluttamista, vaan tiloilla tehdään töitä. Viime kesänä haettiin maan kosteuden mittaamiseen sopivia tapoja ja tulevana kesänä pyritään maan kosteuden ja ravinnetilan hallintaan.
Viljelijät suhtautuvat uuden oppimiseen positiivisesti. – Vaikka nuorilla viljelijöillä on hyvät pohjatiedot, ymmärtävät he, että koko ajan on opittava lisää. Asiakkaita on myös opittava kuuntelemaan ja heille on opittava viestimään.
– Paitsi ympäristö hanke on myös viestintää. Viestintää tapahtuu viljelijältä viljelijälle, viljelijöiden ja tutkijoiden välillä ja viljelijöiden ja teollisuuden välillä sekä viljelijöiden ja koulutusyksiköitten välillä, sanoo Tikanmäki.
