Pirjaa, Vuokkoa, Samoa, Sandraa, Hetaa, Jaspia, Pekkaa ja Konstaa, suositti professori Risto Tahvonen omenalajikkeiksi niin kotipuutarhaan kuin ammattiviljelmillekin. Kääpiöivät perusrungot ovat mullistaneet omenanviljelyn.
Professori Tahvonen esitelmöi Turussa Puutarhan Kevät -näyttelyn yhteydessä omenasta ja Maatalouden tutkimuslaitoksen uusista lajikkeista, joita on saatavilla kaupoista. Hänen mukaansa kotimaista omenaa voi olla tarjolla elokuusta jouluun.
– Jalostuslinjalla on lisäksi yksi lajike, joka tulee kypsymään varastossa vasta vuoden vaihteen jälkeen ja säilyy maaliskuulle saakka.
Maailman aikaisin omenalajike on Pirja. Se kypsyy, kun tehoisan lämpötilan summa on 972 astetta, mikä kertyy Etelä-Suomessa yleensä elokuun alkuun mennessä. Seuraavaksi kypsyy Vuokko-lajike, joka on Tahvosen suosikki.
– Vuokko on vaalean keltainen omena. Meinasimme antaa sille lajikenimeksi `Blondi`, mutta emme uskaltaneet.
Syyslajikkeista aikaisin on Samo. Sitten tulevat Sandra, Heta, Jaspi ja Pekka.
– Sandra on maultaan ja ulkonäöltään erittäin hyvä: voittaa ulkomaiset omenat. Jalostaja Eeva Laurinen onkin kuvannut Sandraa sanalla ”täysosuma”.
– Heta on Sandran sisarlajike. Kooltaan se on iso ja varastointikestävyys on hyvä.
– Pekka on punainen, kypsänä mustan punainen. Maku on sokerinen, lievästi hapan. Lapset tykkävät Pekasta. Sitä voi käyttää nimikko-omenana. Kun omenan kylkeen teippaa valoa läpäisemättömästä materiaalista nimen tai firman logon, jää se kohta kypsässä omenassa värittymättä.
– Konsta on hyvä talvilajike kotipuutarhoihin. Se ei ole herkkä ruvelle. Konsta kestää varastointia marraskuulle saakka. Ammattiviljelmillä suosittu Lobo on liian rupiherkkä kotipuutarhoihin, opastaa Tahvonen.
– Juusosta tulee hieno talviomena, kunhan sen pölytyssuhteet opitaan tuntemaan. Se poistaa valikoimista Lobon, ennustaa Tahvonen.
Perusrunko ja jaloverso
Omenanviljelyn perusasia on se, että puu muodostuu kahdesta osasta: perusrungosta ja siihen vartetusta jalo-oksasta. Perusrunko määrää, millainen puusta tulee. Jalo-oksa taasen määrää, millaisia omenoita puusta saadaan, neuvoi Tahvonen.
– Piikkiöstä on tullut markkinoille kääpiöivä perusrunkoja, jotka tunnetaan nimillä MTT1, MTT2 ja MTT3. Niistä kasvava puu on ison miehen mittainen. Myös venäläinen B9 aiheuttaa kääpiöivän kasvun.
– Pienikokoisiin puihin on menty siksi, että niistä sadonkorjuu on helpompaa. Ne eivät tarvitse myöskään paljoa leikkausta. Hedelmät myös värittyvät paremmin, kun lehdistöä ei ole niin paljoa varjostamassa.
Kotipuutarhureille myydään yleensä latvullisia taimia, kun ammattitarhurit hankkivat taimet vuoden nuorempana, jolloin ne ovat ns. piiskataimia eli ovat ilman oksia. – Omenapuu tulee istuttaa siten, että varrennuskohta jää hieman maan pinnan tason yläpuolelle. Jos jaloverso jää maan alle, siitä alkaa muodostua juuria ja kääpiöivä vaikutus menetetään, neuvoo Tahvonen.
– Parasta on se, että kääpiöiville perusrungoille varrennetut lajikkeet tulevat puolet nopeammin satoikään. Ne voivat ruveta tekemään hedelmää jo istutusvuonna, mutta kahden vuoden ajan tulee poistaa kaikki kukat, jotta puu saataisiin kasvamaan.
– Kääpiöivien omenapuiden juuret ovat pienet ja puu vaatii tuentaa. Tärkeää on, että puu saa riittävästi vettä. Kesäaikana tulee antaa puuta kohden pari kolme ämpärillistä viikossa, havainnollistaa Tahvonen.
