Terhi, Tytti ja Tarmo ovat uusia, kotimaisista luonnonkannoista jalostettuja siementaimia. Jalostuksessa on käytetty röntgensäteilyä jo silloin, kun geenimuuntelusta ei juuri puhuttu. Tärkein uusien lajikkeiden ominaisuus on talven- ja taudinkestävyys, kertoo vanhempi tutkija Saila Karhu Maatalouden tutkimuskeskuksesta.
– Terhi ja Tytti ovat hillittykasvuisia, 1,5-2 metriä korkeita. Tiheästi haaroittuvia ja jonkin verran piikkisiä. Tarmo on pitempikasvuinen.
– Tarmo on suurikokoisempi kuin tyttölajikkeet Terhi ja Tytti. Nämä lajikkeet ovat jalostajan oikeudella suojattuja, maksu noin 2 markkaa tainta kohden.
Terhin ja Tytin marjat ovat pitkäomaisia, massa noin 0,5 g kun Raisalla se on 0,2 grammaa. Kilpikarvoitusta. Marjaperä on 2 millimetriä, joten marjat ovat tiivisti kiinni toisissaan. Tytti-lajikkeessa kaikkein korkein C-vitamiinipitoisuus, jopa 350 mg/100 grammassa. Siperialaisissa lajikkeissa C-vitamiinipitoisuus on selvästi alempi, samaa suuruusluokkaa kuin mustaherukassa.
Terhistä on poimittu 14 kg sato pensasta kohden. Tytillä on päästy 7 kg:n satoon. Kuori on vahva, joten niitä pystyy poimimaan pitkän ajan.
Tyrnilajikkeet on runsaasti saatavilla. Kaikki taimet, mitä tuotetaan, myös myydään. Viime vuosikymmenen alussa tuodut siperialaiset lajikkeet olivat versotaudille arkoja, ja viljelijät saivat taloudellisia tappioita. Moskovalaiset lajikkeet kestävät tautia paremmin, mutta niissäkin on ilmennyt versotautia.
Itäsaksalaiset lajikkeet ovat pienimarjaisia ja jotkut ovat hyvin myöhäisiä. Ruotsalaiset Romeo ja Julia eivät myöskään ole kovin hyviä lajikkeita. Baltian maista tulevat hedelajikkeet sopivat pölyttäjiksi.
Suomalaiset luonnonlajikkeet Piehinki ja Oliver ovat tulleet rynnäköllä. MTT:n lajikkeet Raisa ja Rudolf laskettiin kauppaan vuosikymmen sitten. Raisa on kasvaa 4 metriä korkeaksi. Uusien lajikkeiden Tytin, Terhin ja Tarmon odotetaan korvaavan vanhat lajikkeet.
