Oma PIHA -lehden perinteikäs Suomen Paras Piha -kilpailu on ratkennut. Vuonna 2015 voittoon kiri ensimmäisen kerran maalaistalon piha. Se oli niin lukijaäänestyksen kuin tuomaristonkin valinta. Voit katsoa videon pihasta tästä.
Lampi on n. 80 cm syvä ja siinä kierrätetään samaa vettä. Taustalla on leikkimökki ja uimahalli. Lammen vedessä ja rannalla viihtyvät monenlaiset vesikasvit, kuten vaaleanpunakukkainen allaslumme (Nyphaea-lajike) ja viiruhelpi (Phalaris arundinecea ´Picta’), sekä luonnonkasvit osamankäämi, keltajuurenmiekka, rentukka ja vihvilä.
Vuokko ja Jouko Huumarkankaan lypsykarjatila sijaitsee Kyyjärvellä, joka on Suomenselällä Keski-Suomessa lähellä Pohjanmaan rajaa. Vedenjakajaseutu on luonnoltaan karumpaa kuin ympäröivät seudut.
Huumarkankaiden Onnela-nimisen tilan pihapiiri on rakentunut hiekkaiselle maaperälle, jossa lehtevät puutarhakasvit voivat kärsiä kuivuudesta, mutta viime kesänä luonto hoiti kastelun ja kasvit kukoistivat.
Vuokko ja Jouko ovat settuneet Joukon metsästä raahaaman kiven taakse. Kivi on luonnon taideteos.
Vuokko tuli emännäksi Joukon synnyinkotiin Onnelaan 40 vuotta sitten.
– Pihassa oli muutama marjapensas ja 4H-neuvoja halusi tehdä puutarhasuunnitelman. Se oli laatikossa pari vuotta ja sitten sitä innostuttiin toteuttamaan, muistelee Vuokko.
Vuokko vie, jarrumies antoi periksi
Jouko kynti kolmisiipisellä auralla koko pihakentän. Ahosen taimistolta ostettiin suunnitelman toteuttamiseen tarvittavat taimet kerralla.
– Silloin tuli ostettua yhdellä kertaa liikaa kasveja, myöntää Jouko ja toteaa, että pihan rakentamisessa tulee edetä vähän kerrallaan, jotta saa rauhassa suunnitella ja toteuttaa.
Ensimmäisistä istutuksista on tallella vielä monia kasveja, kuten huvimajan viereinen riippapihlaja.
– Se kasvoi hitaasti ja juttelin sille, että jos et ala kasvaa, teen sinusta polttopuuta. Niinpä se ryhtyikin kasvamaan ripeästi, kertoilee Jouko. Pihalla on siirrelty paikasta toiseen melko isojakin puita.
Talon päätyyn on rakennettu japanilaisvaikkuteinen hiekkapiha. Mongolianvaahtera (Acer tataricum subsp. ginnala) kasvaa tyylikkään puumaisena. Erimuotiset tuijat (Thuja occidentarlis) tuovat vihreyttä vuoden ympäri. Heinäkuun lopulla lapinnauhuksen (Ligularia ’Hietala’) parimetristen kukkavarsien nuput ovat valmiita aukeamaan. Hikevässä hiekkamaassa viihtyvä reunuspietaryrtti eli reunuspäivänkakkara (Tancetum parthenium ’Aureum’) tavalllaan valaisee koko paikan kellanvihreillä lehdillään ja valkoisilla kukinnoillaan.
Pihanhoidosta on vastuu Vuokolla, joka käyttää kesäisin kaiken lypsykarjan hoidolta liikenevän ajan pihapuuhiin. Joukolla on lukuisia kunnan ja seutukunnan luottamustoimia, jotka vaativat jopa 150 kokousta vuodessa. Jouko hoitaa kuitenkin raskaimmat työt ja hän on suunnitellut pihaan rakennuksia.
– Kyllä traktorin ajo ja etukuormaajan käyttö onnistuu minultakin, toteaa Vuokko. Perennapenkin perustaminen ei siis ole kiinni puolison kokouskiireistä, kun Vuokko voi kuljettaa itse kiviä ja multaa sekä karjanlantakompostia.
Jouko myöntääkin olleensa jarrumies pihan laitossa.
– Nyt jarrupalat ovat kuluneet, naurahtaa Jouko, kun laitettu piha on kasvanut 1,5 hehtaarin suuruiseksi.
Kyyjärvi-päivillä avoimet ovet
Huumarkankaat paneutuivat pihan rakentamiseen kunnolla viitisentoista vuotta sitten, kun lapset muuttivat kotoa pois ja aikaa jäi. Neljänä viime kesänä piha on ollut vierailijoille avoinna Kyyjärvi-päivänä.
Kangasmetsästä löytyy monia Vuokon askartelutöitä. Pisteaidassa on peili.
– Ensimmäisellä kerralla oli noin sata vierailijaa, tänä kesänä oli jo yli kolmesataa, hämmästelee Jouko vierailijoiden määrää. – Kaikki ovat olleet vierailuunsa tyytyväisiä, ketään pettynyttä en ole tavannut.
Pihassa on monta erilaista osiota: japanilaisvaikutteisesta nurkkauksesta rehevään lampimiljööseen ja perisuomalaiseen männikköön, jossa nyt loistavat alppiruusut ja perennat. Uutuutena on kukkaketo, joka perustettiin hiekkaisen pellon reunaan. Kasvilajien lukumäärää Vuokko ei ole ehtinyt laskemaan.
– Ostan kasveja intuition perusteella ja kokeilen, mihin ne sopisivat.
Pihassa on parisataa perennalajia, kymmenittäin pensaita ja koristepuita. Yksi ylpeydenaihe on komeasti kukkiva tuliköynnöskuusama. Myös mongolianvaahtera ja verivaahtera tuovat pihaan väriä. Viime vuonna istutettiin hurmevaahtera sekä kultasade toivoen, että nekin menestyisivät pihassa. Keltalehtiset happomarjat ovat pihan väriläiskä.
Perennojen kukintaa riittää keväästä syksyyn. Kuivan paikan perennat hehkuvat pihassa, kuten monenlaiset maksaruohot, hopeahärkki, hopeamaruna, ohotanmaruna, helminukkajäkkärä, lehtoängelmä sekä kultahelokki.
– Sorastimme parkkipaikan ja sen reunoilla oleva sammalleimu lähti leviämään koko parkkipaikan alalle, ihmettelee Jouko sammalleimun kasvuvoimaa.
Rakennuksia kuin sieniä
Pihalla on runsaasti siistejä rakennuksia, joista osassa on humoristisia asukkaita, karhuista ihmishahmoihin. Huomiota herättävä on lummelampi, johon Jouko on rakentanut sillan. Jouko hyriseekin tyytyväisyyttä, kun punaiset rakennelmat sopivat toisiinsa.
Leikkimökki on yksi pihapiirin lukuisista punaisista rakennuksista.
– Suunnittelin luhtiaitan julkisivun. Siinä on neljä metriä leveä portaikko, jossa hirret ovat kaiteina. Suunnitteluvaiheessa sitä pidettiin mahdottomana, mutta lopputulos näyttää hyvältä.
Pihan lähimetsässä on mammuttihirrestä rakennettu laavu. Metsän rinteeseen on rakennettu viisi metriä syvä maakellari. Uimahallirakennus valmistui kesällä.
– Allas on samankokoinen kuin kunnan monitoimihallissa, kun yksityinen ei voi rakentaa suurempaa, heittää Jouko huumorilla. Uima-altaan vesi tullaan lämmittämään viljankuivaamon kattilalla.
Neljän vuoden aikana pihalle nikkaroitiin viisi rakennusta. Pihasauna on eniten käytössä, ja sinne pariskunta pyrkii ehtimään kesäkiireiden aikaan kello 21 mennessä.
Vain järvi puuttuu
Vanha puimala on pyhitetty museoksi. Sieltä löytyy vanhoja maalaistalon työkaluja ja koneita. Puimalan yläkerrassa kahvittelee pariskunta, jonka Vuokko on tehnyt oljista. Miesnuken Vuokko on pukenut Joukon vanhaan liituraitapukuun.
Vuokko askartelee pihakoristeita koivunrisuista. Niiden joukossa on varsin isojakin eläinhahmoja. Jouko muistelee, kuinka hän saattoi joutua ”hullunkirjoihin”, kun hän kunnan pihasta kaadetuista riippakoivuista vohki risuja kotiinsa.
Huumarkankaiden pihalta puuttuu vielä järvi, mutta senkin pariskunta aikoo toteuttaa, kun lehmien pito loppuu ja pelto vapautuu.
– Tuohon on teknisesti helppo tehdä noin hehtaarin suuruinen järvi. Se vaatii vain pengerrystä ja vesi saadaan maastossa ylempänä olevalta lähteiseltä järveltä, viittilöi Jouko asuinrakennuksen takana olevaa peltoaukeata.
Luhtiaitta on Joukon suunnittelema.
Navetan seinustalle Vuokko on tuonu monia risutöitään. Seinää vehreyttää rivistö pylvästuijia (Thuja occinetalis ’Brabant’), joiden edessä kasvaa jättipoimulehtiä (Alchemilla mollis). Kuunlilja (Hosta) ja kotkansiivet (Matteuccia struthiopteris) rehottavat sateisena ja viileänä kesänä. Amppelista riippuu keltalehtisen suikeroalpin (Lysimachina nummulari ’Aurea’) pitkiä varsia.
Vanhaan puimalaan on perustettu museo, jossa on oman tilan ja naapureilta saatuja vanhoja esineitä.
Kun tilalla lopetetaan karjatalous, tehdään yhdestä talon ympärillä olevasta pellosta järvi.
